Ronjan tapahtumakalenteri vuodelle 2002

Kalenterissa on joukko tapahtumia tälle vuodelle, joista suuri osa tulee varmasti karsiutumaan pois. Lisää koiramaisia tapahtumia päivitellään, kun tarkemmat tiedot selviävät.

6.1. Kinkunsulattajaislenkki Haltialassa (järj. Liisa)
16.1. UMN:n toko alkaa, joka keskiviikko
2.2. Agilitytapaaminen, alkeiskurssi/kevät-02 HAU
2.3. NOU/NOME-aiheinen infotilaisuus Vantaalla (järj. UMN)
3.3. Ryhmänäyttely Helsingissä JUN 1/1, KP
16.3. Alkeiskurssin agilitytapaaminen klo 11
17.3. NOME-peruskurssin 1. maastoharjoitus Nuuksion Solvallassa
21.3. Damitreenit Teemun ja Päivin johdolla & Ronjan 1-vuotis synttärit! :-)
22.3. Trimmauskurssi tollereille, vetäjänä Britt-Marie Sundquist ja Mirja Tuominen
24.3. Match Show vantaalla
30.3. Pentutreffit Pirkko-kasvattajan luona Turussa
31.3. Ronjan 1. juoksut alkoivat
14.4.-5.5. Ronja Pirkko-kasvattajan luona hoidossa
21.4. NOME-peruskurssin 3. maastoharjoitus
22-30.4. Ommoo lommoo Kyproksella ;)
27-28.4. Lahden KV näyttely JUN 1/3
29.4. Eläinlääkärillä - rokotukset, lonkkakuvat sekä kyynärkuvat
5.5. Ronja vihdoin takaisin kotiin!
11.5. Uudenmaan ohjus Keravalla 55/65 p, sij. 6/19
12.5. Munkinseudun toko, laukauksia testaamaan ja illalla agility
15.5. Match Show Munkkiniemessä
18.5. Ronjan ensimmäiset taipparit!! NOU 0
26.5. NOME-peruskurssin 4. maastoharjoitus Vuosaaressa
28.5. "Kultainen kaulapanta"- Match show Munkkiniemessä, järj ulkomuototuomarit RY
2.6. Alkeiskurssin omat agilitykisat
8.6. Möllitoko Espoossa! Kaikki luokat. ALO1, 170,5 p
14-16.6. Novascotiannoutajien kesäleiri Ruovedellä
15.6. Ensimmäinen virallinen tottelevaisuuskoe ALO1, 160,5 p
20-21.7. Helsingin näyttely NUO 1/1
27-28.7. UMN:n taipparit Antskogissa NOU1 :-)
28.7. TollerShow Lempäälässä NUO 3/7
7-8.12. Voittaja 2002-näyttely Helsingissä NUO 2

Vuosi 2002

6.1.2002
Vuosi vaihtui ja uudet kujeet ja puuhat jälleen tulevaisuuden suunnitelmissa... Vuoden ensimmäisenä sunnuntaina lähdimme Johannan, Timon ja Laran kyydillä Anderssonin Liisan järjestämälle tollerilenkille Haltialaan. Mukana oli parikymmentä tolleria ja ihmisiä varmaan vähän enemmän, kauimmaiset saapuivat Lemusta ja Jyväskylästä asti. Tunnin pituisella lenkillä koirat pinkoivat ympäriinsä ja sukeltelivat jalkojen välistä, yli kaatuneiden puiden ja nauttivat ihan silminnähtävästi vapaudestaan ja koirakavereista. Me kaksijalkaiset saimme kävellä ihanassa aurinkoisessa talvisäässä vaihdellen kuulumisia - kaiken kaikkiaan hauska sunnuntai! Lenkin jälkeen menin vielä Johannan kanssa mukamas käsittelemään kuvia, siinä sivussa vaihtui sitten sivujenkin ilme entistä vauhdikkaammaksi. Useampi tuntihan siinä jälleen kerran vierähti, tuhannet kiitokset Johanna taas näkemästäsi vaivasta!
16.1.2002
Kevään tokokausi pyörähti käyntiin tutulla Heurekan parkkipaikalla. Koiria oli mukana tosi paljon, vaikka loskaa tuli... Ronja vaihtoi ryhmää kilpailemaan aikovista ALO-ryhmään. En tiedä oikein tuliko tämä liian aikaisin, mutta kun se joulukuinen möllitoko kerran meni niin putkeen.. Siellä tuomari kannusti meitä vaihtamaan ja täällä sitä ollaan. Tämä ryhmä oli kivasti tollerivoittoinen. Punaneniä emäntineen tänään treeniseurana oli Lara & Johanna, Wellu & Eeva ja Emil & Sari. Vielä ainakaan emme ainakaan pahasti päässeet nolaamaan itseämme liian "isojen" ryhmässä.. eli ensi keskiviikkona tavataan...

2.2.2002
Ensimmäinen agilitytapaaminen Kartanonkaaren kentällä sujui hienosti. Ryhmään kuuluu 15 koirakkoa ja meitä valmentamassa kokonaista neljä ohjaajaa pitkien odotusaikojen välttämiseksi. Tollerikkoja mukana oli mukavasti, meidän lisäksemme Kaarina (Nitric What´s Up Duck) ja Jenni sekä Vilma (Arcticfox´s ?) emäntineen. Ja ohjaajina tolleri-ihmisiä on kaksin kappalein, Sunny-tollerin omistaja Kristiina sekä Morriksen emäntä Pia. Oli hauska liittyä näinkin punakuonoiseen seuraan ;) Muita koiria ryhmässämme löytyi ihan mineistä isoihin maxeihin, ja hauskaa oli! Tämän tapaamisen tarkoitus oli esitellä meitä toisillemme ja katsoa, onko kaikilla perustottelevaisuus kohdallaan. Luoksetulo, paikallaolo ja seuraamisharjoitukset tekivät meillekin oikein hyvää tauon jälkeen - treeniryhmä näytti mukavalta ja odottelemme innolla "itse asiaan"- pääsyä... Pidämme vielä toisen samantyyppisen kokoontumisen ennen kurssin alkua helmikuun lopussa. Teoriaillan päivämäärä tuli myös selväksi, mutta sinne emme Helsingin ryhmänäyttelyn takia pääse.
11.2.2002
Viikko alkoi ihanalla linnunlaululla ja tuoksui täysi kevät - uusinnoista välittämättä en osannut pysyä sisällä vaan lähdimme Ronjan kanssa tuntikausiksi ulkoilemaan. Nyt jäätkin ovat jo sulaneet, eli liukastellakaan ei tarvitse.. Nappasin damit reppuun ihan huvikseni, jos tulisi hyviä maastoja hakuruudun harjoitteluun vastaan. Viime aikoina meillä kun on ollut pitkä tauko oman saamattomuuteni ja pimeyden takia kaikenlaisessa harjoittelussa, joten en odottanut kovinkaan suuria. Teimme sitten pari hakuruutua, ja yllätyksekseni menikin loistavasti! Ronja nautti ihan silminnähtävästi, kun pääsi taas töihin ja olisi jaksanut etsiä aina vain lisää ja lisää.. Ymmärsin onneksi lopettaa kun vielä oli hauskaa. Teimme myös muutaman eteenlähetyksen ja hyvin meni nekin - näköjään harjoittelutauko tekee terää sekä koiralle että minulle! Uudella innolla on nyt hauska jatkaa harjoituksia vaikkapa Pirkan Dameja tai taippareita ajatellen... :)

2.3.2002
Aurinkoisena lauantaiaamuna satakunta pääkaupunkiseudun noutajaihmistä kokoontui Martinlaaksoon, kauppiaitten kauppaoppilaitokseen perinteiselle NOU/NOME-luennolle. Itselleni luento oli jo toinen, koska viime keväänä olin kuunteluoppilaana hakemassa tietoa tulevan pennun kouluttamiseen. Luento sisälsi kaksi osaa; ensimmäisessä UMN:n puheenjohtaja Paula Vairimaa kertoi Uudenmaan noutajakoira- yhdistyksestä yleensä sekä taipumuskokeen rakenteesta. Näimme myös videon eri noutajaroduista sekä niiden käytöstä metsästyksessä. Toisessa peruskoulutus-osuudessa Järvisen Virpi luennoi noutajan koulutuksesta ja kehityksestä ihan pikkupennusta lajikoulutukseen saakka. Hän myös antoi lukuisia hyviä ja käyttökelpoisia vinkkejä taipparitreenejä varten. Luento oli kokonaisuudessaan antoisa, ja paljon tolleri-ihmisiäkin näkyi paikalla - taippareissako tavataan? :) Itse sain ainakin annoksen uusia ajatuksia ja uusia ideoita Ronjan koulutukseen, kunhan tuosta orastavasta murkkuiästä selvitään.... ;)
Huomenna suuntaamme ensimmäiseen junnuluokan näyttelyymme, siitä lisää uutisia heti huomenissa!
3.3. 2002
Heräsin sunnuntaiaamuna klo 8 enkä saanut kurkustani pihahdustakaan. Flunssa-aalto oli löytänyt tiensä myös meille ja olo oli järkyttävä. Hetkisen mietin, jättäisinkö koiranäyttelyn väliin ja jäisin punkan pohjalle vai korjaisinko luuni sittenkin kohti Lippulaivan parkkihallia. Ja tietysti - mitäpä emme tekisikään koiriemme eteen... ;) pakkauduin kaikesta huolimatta näyttelyyn. Ja kyllä kannattikin! Päivä oli kaikin puolin onnistunut. Ronja esiintyi kerrankin edukseen ja varsin tyylikkäästi. Esitin sen ensimmäisen kerran vapaasti, ja se näytti sopivan Ronjalle paremmin kuin asettelu. Se juoksi ja seisoi kauniisti häntä heiluen - tuomarin kommentti "esitetään hyvin" olisikin paremmin ollut "esiintyy hyvin..." Nimittäin puolikuumeisena en varmasti oikein onnistunut saamaan Ronjasta parhaita puolia esille.. Ronja voitti junnuluokan ja sai KP:n. Tuomari kommentoi kauniisti, että kun Ronjasta tulee vähän valmiimpi, ei SA:kaan ole kaukana. Eli kaikin puolin onnistunut näyttely ja hauska päivä! Tämän jälkeen yritämme suunnistaa mätsäreihin vielä vähän treenaamaan, ja seuraava näyttelymme tulee olemaan Lahden KV.
16.3.2002
Kokoonnuimme taas agilityn alkeiskurssilaisten kesken treenailemaan tottelevaisuus- ja kontakti- harjoituksia. Päivä oli upean aurinkoinen ja hauskaa oli - Ronjakin toimi ihan mukavasti ja piti yllä hyvää kontaktia koko ajan. Nämä agilitytreffit olivat järjestyksessä viimeiset ennen kurssin varsinaista alkua, ja saimme nyt tarkan selvityksen kurssin kulusta. 7.4. kokoonnumme ensimmäisen kerran esteiden pariin, vuoromme on sunnuntaisin klo 19-20. Meille tuo on kyllä harvinaisen huono ajankohta, mutta pitää vaan koettaa päästä paikalle mahdollisimman usein.... Tällä alkeiskurssilla on siis 17 koirakkoa ja kuusi kouluttajaa, kurssilaisten rotuvariaatio on suuri ja kurssilaisia on moneen menoon. Hauskaa varmasti tulee, kunhan alkuun päästään!
17.3.2002
Uudenmaan noutajakoirakoirayhdistyksen NOU-peruskurssi käynnistyi upeissa olosuhteissa, lämpimässä kevätauringossa Nuuksion luonnossa. Koirakkoja oli valtavasti, ja ryhmiä suuri määrä. Ensimmäisen kerran tarkoituksena oli testata perusasioita, ja ihan mukavasti sujui. Keskittymisen puutetta tosin oli vähän havaittavissa ;-) ja Ronja kyllästyi totaalisesti odottelujaksojen aikana. Kokonaisuutena kuitenkin onnistunut treenikerta, ja odottelemme innolla sitä kun pääsemme riistan pariin vihdoinkin! Omassa ryhmässämme oli tänään 17 koirakkoa ja kolme kouluttajaa. Paljon hyviä vinkkejä on nyt plakkarissa ja iloisella mielellä jatketaan treenejä. Pirkan damit ovat seuraava NOU-aiheinen tapahtuma, ja nyt vähän kauhistuttaa, kun linjalle lähetys sekä hakuruutu ovat todellakin hakusessa... Huumorimielellä siitäkin kai selvitään... ;)
21.3.2002
Tänään Ronjalla oli suuri juhlapäivä - ensimmäiset synttärit!!! Suuret onnittelut myös koko sisaruspoppoolle, sekä kiitokset Moona-mammalle, Kassu-isälle sekä Pirkko-kasvattajalle hyvästä työstä :-) !
Synttäripäivä sujui lupsakasti, Ronjalla lähinnä hillittömän kokoisen siankorvan parissa. Kävimme päivällä moikkaamassa poikakavereita Capua & Morrista ja teimme pitkän lenkin rannalla. Illansuussa Ronja sai luultavasti parhaan synttärilahjansa - lähdimme nimittäin treenaamaan pienellä tolleriporukalla Pirkan Dameja varten. Itse tungin Nemolaisten kyytiin ja nolosti nukuin tyylikkäästi pommiin kello 16.30... kuuliaisia koululaisia ;) Ronjan mielestä tämä oli varmasti synttäripäivän paras juttu, sillä eihän mikään voi olla niin ihanaa kuin NOUTAMINEN! Mukana oli Teemu, Päivi & Nemo, Leppisen Mika & Jimi ja Jenni & Kaarina. Kävimme läpi damien osasuoritukset eli ykkösmarkkeerauksia, hakuruudun sekä ohjauksen. Ja yllättävän sujuvasti meni! Olemme harjoitelleet niin vähän että melkein hävettää.. mutta silti Ronja teki ihan tyydyttävää työtä. Ja hauskaa oli - suurkiitokset kouluttajillemme Mikalle, Teemulle & Päiville! ..mitä me tekisimmekään ilman teitä... ;-) Kuvia kyseisestä tapahtumasta sekä muita synttärikuvia.

Kuvassa treenitollerimme Kaarina, Nemo, Ronja ja Jimi.

22.3.2002
Mikä ihana tapa viettää perjantai-iltojaan koiraansa kammaten ja saksien! Niin, hullultahan tämä kuulostaa, mutta hauskaa silti oli :-) Pääsimme mennessä Sarin ja tullessa Johannan & Timon kyydillä Kennelliiton tiloihin Kamreerintielle, kiitokset jälleen kerran kyydistä!! Kokoontumisen aiheena oli siis tollerin trimmaaminen, niin näyttelyitä varten kuin sitten tavalliseen kevätlookiinkin. Opastajina meillä oli Britt-Marie Sundquist ja Mirja Tuominen, kaksi tollereita jo 80-luvulla harrastanutta, todellista rodun tuntijaa. Ja helpolta saksiminen ja siistiminen näyttikin, vaikka itse yrittäessäni matkia samoja otteita totesin sen olevan vaikeampaa kuin miltä näyttää.. Varsinkin uutena juttuna trimmausveitsen käyttö vasenkätisenä tuotti vähän ongelmia ;) Pahemmilta lovilta kuitenkin onneksi säästyttiin. Myös Pirkko-kasvattaja oli paikalla mallitolleri Iitan kanssa. Hauska oli nähdä! Hyvin paljon vinkkejä ja uudenuutukaisia oppeja turkinhoidon alueelta jäi takataskuun, tästä on taas hyvä jatkaa.. Suuret kiitokset Britt-Marie, Mirja ja mallina toiminut Iita-tolleri!
24.3.2002
Suunnitelmissa oli jälleen kerran viettää sunnuntaipäivää parkkihallissa. Tällä kertaa suunnistimme Marikan ja Morris-aussien kanssa lentoaseman lähellä sijaitsevaan kauppakeskus Jumbon parkkikseen. Möllitoko oli meidän suunnitelmissamme number 1, ja mätsärikin ihan mahdollinen. Treenasimme ahkerasti lauantaina ja innokkaasti halusimme mennä kokeilemaan jälleen onneamme. Ensimmäinen takaisku tuli heti ilmoittautumisessa - möllitoko oli täyttynyt muutama minuutti aikaisemmin ja jouduimme siis tyytymään kehäesiintymisen treenailuun. Olosuhteet olivat kertakaikkiaan karut. Pimeässä parkkihallissa oli luukut ammollaan kummassakin päässä ja oli järkyttävän kylmä! Niin haikeina unelmoimme kesäisistä mätsäreistä puistoissa, jossa auringonoton lomassa voi käydä pyörittämässä pari rundia kehässä... :-) Vielä kun ulkona aurinko loisti täysillä niin pimeä parkkis ei oikein houkuttanut. Hauska reissu silti oli, sekä Ronja että Morris käyttäytyivät ja esiintyivät loistavasti ilman ongelmia. Tuomaria hieno esiintyminen ei kuitenkaan tällä kertaa vakuuttanut, saimme ensi kerran Ronjan mätsärihistoriassa sinisen nauhan - ja jäimme myös ilman ryhmäsijoitusta. Samoin kävi myös pikku-Morriksen kehädebyytissä. Hauska päivä kaikesta huolimatta oli, ja paras palkinto oli kuitenkin kaunis esiintyminen.... ;)
30.3.2002
Upean aurinkoisena pääsiäislauantaiaamuna starttasimme hyvissä ajoin kohti Turkua Pirkko-kasvattajan järjestämille pentutreffeille. Perillä paikalle oli saapunut yhtä lukuunottamatta kaikki pennut, ja meno oli hurjaa seitsemän vuoden ikäisen tollerin ja Pirkon omien koirien riehuessa pitkin metsiä.. Oli hauska nähdä koko kaarti ja katsoa mitä niistä pentulaatikon palleroista oikein oli kasvanutkaan. Kauniita, vilkkaita ja iloisia tollereita oli tuvan täydeltä :). Teimme reilun tunnin mittaisen lenkin Pirkon lähimetsässä, otimme kuvia ja vietimme leppoista lauantaipäivää. Loppupäivästä Ronjan Rinssi-veli alkoi tosissaan olla kiinnostunut Ronjasta, selvästi siskotyttö tuoksui alkavalle juoksuajalle. Peukut pystyssä toivoimme, että juoksut pidättelisivät ainakin viikon verran, jottei odotetut Pirkan Damit jäisivät sen takia väliin. Eipäs auttanut, nimittäin sunnuntaina Ronja alkoi vähitellen tiputella ja oli aivan hämmennyksissään. Juoksuja olemme odotelleet jo kauan, mutta tämä ajoitus viikkoa ennen ensimmäistä koitosta oli kyllä aika uskomaton... Pirkan Damit, agilitytreenien ensimmäiset kerrat ja NOU-treenejä jää nyt auttamatta väliin, mutta... Tulivathan ne juoksut sittenkin ;-) Kuvia pentutreffeiltä!

5.5.2002
Huhtikuun loppupuoli oli hiljaiseloa meidän harrastuselämässä, ensin Ronjan juoksujen ja sitten oman ulkomaanmatkani takia. Vein Ronjan matkani ajaksi Turkuun Pirkko-kasvattajan hyvään hoitoon, ja 5.5. sunnuntaina sain vihdoin pikku punanenäni takaisin kotiin! En ikinä ennen ole ollut siitä erossa yli kahta viikkoa, ja ikävä oli suuri pikku tolleroista. Koiraton koti tuntuu niin kumman tyhjältä ja karvattomalta, ja lenkillekään ei tule yksin lähdettyä... Pirkon luona Ronja pääsi kokemaan monenlaista. Pitkien metsälenkkien ja uintireissujen äitimuorin ja muiden Pirkon koirien kanssa lisäksi Pirkko treenasi Ronjaa mm. tulevia taipparikoitoksia varten. Lisäksi hoitojakson aikana Pirkko vei Ronjan Lahden näyttelyyn pyörähtämään sekä eläinlääkärille rokotuksiin ja lonkka- sekä kyynärkuviin. Sain takaisin kotiin hyväkuntoisen, jäntevöityneen ja kiiltäväturkkisen tolleroisen, joka näytti selvästi nauttineen seikkailuistaan. Kuukauden harrastustauon jälkeen tekee taas uudella innolla mieli osallistua kaikenmoiseen koiratouhuun, ja jo samana iltana päädyimme ensimmäisiin agilitytreeneihin... Tuhannet kiitokset, Pirkko, hyvästä hoidosta ja suuresta avusta!!!
11.5.2002
Keravalla kisattu leikkimielinen kilpailu Uudenmaan Ohjus opetti taas hurjasti - ainakin sen, ettei "varmoja suorituksia" ole olemassakaan ja että tollerin tai sen ohjaajan pääkoppa ei olekaan aina siitä loogisimmasta päästä... ;)
Päivä oli upea. Aurinko loisti täysillä, metsä oli valkoisenaan valkovuokkoja ja ilma oli lämmin ja sopivan tuulinen. Aamulla puoli yhdeksältä 16 nuorta koiraa ohjaajineen kokoontui kisapaikalle katsomaan mallikoiran suoritusta sekä kuulemaan ohjeita. Useimmille meistä kisa oli NOU-puolen ensimmäinen koitos, ja ilmassa oli piristävää jännitystä. Ronja starttasi numerolla 10 ja nukkui ensimmäiset pari tuntia autossa katsellessani suorituksia. Tasaisia koiria, joiden työskentelystä paistoi pentumaisuus ja leikkisyys. Potentiaalia tuntui olevan melkein kaikilla. Meidän suorituksessa pidin hakua suurimpana kysymysmerkkinä harjoittelun perusteella. Ronja lähti kuitenkin sokkohakuun hyvin, teki töitä vauhdilla ja käytti jopa nenäänsä..;) Ensimmäiset palautukset olivat hyviä, viimeisessä vähän alkoi vauhti hyytyä. Kuitenkin täydet pisteet ja kehuja tästä suorituksesta, mitä eniten pelkäsin! Olin tietenkin innoissani ja "pahin on ohitse"-fiiliksellä siirryimme ohjaukseen. Ronja toimi tässäkin kuin unelma, paremmin kuin harjoitellessa, mutta itse kämmäsin jälleen... Jännityksessäni UNOHDIN ottaa koiran irti remmistä viedessäni sitä paikoilleen, josta aiheutui pisteiden menetys. Ronja seurasi nätisti ja olisi seurannut vapaana yhtä hyvin, elikkä oma moka... Tähän mennessä koiran puolelta oli kuitenkin nähty ihan hyvää työtä ja markkeerauksen uskoin menevän läpihuutojuttuna. Se kun pikkupennusta saakka on aina mennyt nappiin, ei ole ikinä ollut mitään ongelmia. Homma näytti helpolta. Ronja näki markkeerauksen hyvin ja pysyi paikallaan. Lähetin sen noutoon, ja minulle täysin tuntemattomasta syystä tolleriina juoksi suoraan damin päältä siihen vilkaisemattakaan satanen lasissa ohi! Koirani valkoinen hännänpää katosi metsän pimentoon hyvin nopeasti ja koko tilanne alkoi naurattaa sekä yleisöä että minua. Odottelimme aikamme ja tuomarin kehotuksesta vihdoin kutsuin Ronjan pois. Hetkisen kesti, ja takaisin tullessaan Ronja nappasi damin suuhunsa ja palautti vähän hidastellen. Se missä Ronja sitten kävi heittämässä lenkkinsä on täysi arvoitus, sekä myös syy tähän täysin ennalta-arvaamattomaan läpijuoksuun. Onhan tolleri aina tolleri, mutta..... ;)) Toisessa markkeerauksessa Ronja meni myöskin ohi, mutta huomasi damin kuitenkin ja palasi pian hakemaan sitä. Palautuksessa se tiputteli ja hidasteli, sekin aika yllättävä piirre yleensä nopeasti palauttavalta koiralta. Ensimmäinen koetilanne, ja kaikki meni ihan päinvastoin mitä olin kuvitellut. Ronja teki kaiken ihan toisella tavalla kuin yleensä harjoitellessamme, ja tollerimaiseen yllättävään tyyliin... Luulin tuntevani koirani, mutta tänään Ronja oli kyllä pari askelta edellä. Taisi olla antoisampi treeni tänään ohjaajalle kuin koiralle :) Kivaa oli, kun sai naureskella itselleen... Koetilanteen harjoitukseksi Ohjus oli täydellinen. Kilpailun voitti upeaa ja erittäin lupaavaa työtä tekevä, vain 8 kk vanha labupentu. Luulen että saimme seurata tulevan NOMEtähden työskentelyä. Kiitos kaikille teille, jotka teitte Uudenmaan Ohjuksen mahdolliseksi. Tuomari antoi hyvää sanallistakin palautetta ja varteen otettavia vinkkejä jatkoon. Kiitoksia ja hännänheilutuksia :)
12.5.2002
Olipas taas sunnuntai täynnään koiramaista touhua. Aamulla lähdimme Munkinseudun koirakerhon tokotreeneihin - olivat muuten taas ensimmäiset tokotreenit sitten helmikuun... Yllättävän hyvin meni, ja Ronja piti yllä kaunista kontaktia koko ajan (ainakin nameihin :)). Kävipäs niin hassusti, että meidät värvättiin haasteotteluun tokon alokasluokkaan AgiTokoDogseja vastaan. Kilpailu käydään heti kesäkuun alussa, ja ilmeisesti siis mukana ollaan ;) Pitteepi alkaa pikkuhiljaa treenailemaan taippareiden jälkeen. Sieltä suoraan teimme porukalla lenkin rannalle ja kasa koirankuonolaisia pulikoi pitkät tovit vedessä silminnähtävästi nauttien elämästään... Kaksijalkaiset makasivat rannalla aurinkoa ottaen ja antoivat koirien ottaa ilon irti vedessä peuhaamisesta...;) Taaskin melkein hetikohta lähdimme Teemun, Päivin, Jennin sekä Nemon & Kaarinan kanssa Santahaminan sotilasalueelle testaamaan Arvon Taipparikokelaiden laukauskestävyyttä. Tätä olin pelännyt vähän, koska uutena vuotena sekä ukkosen tullessa Ronja on aina ollut tosi rauhaton. Nyt kuitenkin kivasti meni, koirat hätkähtivät kyllä laukausta mutta eivät menettäneet kiinnostustaan ykkösaiheeseen damiin... Todennäköisesti tässä kohtaa ei tule ongelmia. Illalla vielä agilitytreeneihin - alkeiskurssimme alkaa olla lopuillaan vaikka se meidän osalta oikeastaan vasta alkoi juoksujen ja lomani takia. Olemme yrittäneet pikkuhiljaa saada muuta kurssia kiinni, Ronja edistyy selvästi mutta läheskään kaikki esteet eivät ole vielä tuttuja. Hypyt ovat lemppareita ja pussistakin tuli kaveri pienen treenaamisen jälkeen. Siitä se lähtee kaiketi... Kotiin tullessamme Ronja käveli vesikupin kautta petille ja nukkui ketarat levällään koko yön unissaan vinkuen ja juosten... Taisi tapahtumarikas päivä tulla koiraparan uniin asti... :)
Tulevan viikon taippariharjoitusohjelmaa en aio täyttää kovin aktiivisesti, kerran dameilla treenit ja jonakin iltana näytän vielä varista Ronjalle. Mennäänpäs taas yrittämään, pakko tunnustaa että vähän jännittää mutta käydäänpä katsomassa mihin tollerityttönen yltää...;)
18.5.2002
Huh huh, rättiväsyneenä saavuimme Turun reissulta puoli yhdentoista aikaan lauantai-iltana. Kourassa kumisaappaat, koira ja taipparipöytäkirja. Mutta ei kunniakirjaa. Ei kunniakirjaa... Vaikka pitihän se arvata mitä tapahtuu kun menee kokeilemaan onneaan täysin keskeneräisen tollerin kanssa. Maksullinen harjoitus, mutta varmasti opettavainen. Lähdimme Jennin ja Kaarinan kanssa ajelemaan kahdeksan jälkeen ja tyylikkään eksymisen jälkeen löysimme perille Rymättylän koiraleirikeskusalueelle. Ensimmäisenä törmäsimme Pirkkoon ja Miinaan, jotka odottelivat jäljelle pääsyä. Ja jäljellä kani tuli takaisin, nappiin meni, ja isosiskosta (Mindare´s Trombi At Iris) leivottiin uunituore FIN MVA!!! Hurjasti onnea vielä näinkin teille! Iltapäiväryhmässämme oli muutama metsästyslinjainen labukka kokeneilla metsämiehillä, pari flättiä ja chessi. Kaikki selkeästi enemmän tai vähemmän kokeneempia ja enemmän perillä tapahtumista. Ja sitten täysin vihreinä ja ensikertalaisina minä ja Jenni, perhoset vatsassa... Starttasimme numerolla 21 ja olimme ryhmämme kolmas. Vesityö meni kertakaikkiaan putkeen. Ronja hyppäsi kahden metrin loikan veteen, ui suoraan lokeille ja palautti ne rantaveteen. Laukauksesta se ei hetkauttanut korviaankaan ja pysyi nätisti paikalla. Eli haulla jatkettiin. Siirryimme hakualueelle kannustusjoukko kintereillä ja valmistauduimme aloittamaan. Ronja markkeerasi heitetyn variksen, ja palauttikin jotenkuten, vähän tosin matkalla eri suuntiin viskellen... Lähetin sen uudelleen hakuun ja intoa aluksi riittikin. Muutaman kierroksen jälkeen Ronja löysi lähialueelta variksen ja palautti senkin suurinpiirtein perille asti. Sitten rakkaan koirani päästä kuului klik ja lähetettyäni sen hakuun koira ei irtautunut juuri mihinkään ja hakumotivaatio oli selvästi laskussa. Vaakkuja ei vaan löytynyt, ja ajan kuluessa into laski sekä koiralta että ohjaajalta... Huomasin Ronjasta heti lähetettyäni sen kolmanteen hakuun, että enää se ei aio tuoda mitään. Se pysähtyi vähän väliä lähelleni pyytämään apua, ja näytti unohtaneen ruudun idean kokonaan. Tai sitten se uhmalla pysähtyi kokeillaakseen pinnaani, ja tänään se kyllä voitti aika kirkkaasti. Tuomari antoi meille hyvin paljon aikaa ja monia yrityksiä, ja ne minuutit ruudussa olivat pitkiä... Lopulta koe oli pakko keskeyttää. Kieltämättä otti hetken aika rankasti päähän, mutta taustajoukkomme Teemu, Päivi, Pirkko, Mika ja muut rohkaisivat vielä jatkamaan. Eli nolla tuli tänään, mutta toivoa ei kuulemma saa menettää... :-) Huomenna ehkä jo naurattaa... Kiitos kuitenkin tuhannesti tukijoukoille, opastajille ja kannustajille!! Jatketaan harjoituksia... Kokeen pöytäkirja löytyy harrastukset-sivun Taippariosiosta.
26.5.2002
Taipparitreenit Vuosaaren Käärmeniemessä sujuivat taas ihan eri tahtiin kuin aikaisemmat riista- harjoitukset. Laukaukset ja niiden yhteydessä ollut helppo damimarkkeeraus sujui varsin mallikkaasti, niinkuin odottaa saattoikin. Seuraavana vuorossa ollutta jälkeä odotin mielenkiinnolla, kanien kanssa kun aika harvoin pääsee harjoittelemaan. Pupua näytettiin Ronjalle ensin muutamaan otteeseen, ja sitten pääsimme kokeilemaan jälkeä. Parin-kolmenkymmenen metrin pituinen jälki vedettiin sokkona metsään, ja lähetin Ronjan jäljelle. Koira sai näppärästi jäljen päästä kiinni ja meni suoraan kanille. Siellä Ronja kantoi kania hetken, tiputti, ja kutsuessani lähti sata lasissa ja juoksi suoraan syliin kanin kanssa... Olin iloisesti yllättynyt kivasta suorituksesta, ja kouluttajan mukaan tällä suorituksella oltaisiin kyllä läpäisty kani- osuus taippareissa. Jos vaan joskus sinne asti selvitään... :) Jäljellä oli vielä markkeeraus veteen ja hakuruutu. Markkeeraus oli ok, vaikka jäikin rantaveteen. Ruutuun oli piilotettu kuusi varista, ja jännityksellä odottelin mitähän koiruus tällä kertaa vaakuista sanoo... Se lähti hyvin hakuun, irtautui ok ja löydettyään variksen lähti palauttamaan spontaanisti. Viiden metrin päähän tolleroinen kuitenkin tyssäsi ja tiputti ja vähän nihkeästi toi vaakkua vähän lähemmäksi. Suoritusta analysoidessa tuli ilmi ne johtajuuskysymykset, ja oikeassa varmasti kouluttajamme olikin. Damit tulevat lennossa käteen, mutta vaakuissa on jotain niin ihmeellistä että muutaman metrin hajurako näköjään on koiran mielestä on parempi pitää. Suunnitelmallisella harjoituksella tästä ongelmasta päästään eroon, jos yhtään koiraani tunnen... Mielenkiintoista on huomata, miten eri tavalla tämä tolleroinen selvittää jokaisen eteen tuleen tilanteen. Tolleria kouliessa ei ainakaan pääse kyllästymään... Vaikka joskus ihmettelen, tuleeko eteen koskaan sellaista päivää milloin tuntisin koirani niin hyvin että osaisin ennustaa oikein mitä se tuleekaan seuraavaksi tekemään... :) Tämä päivä kuitenkin laski kynnystä lähteä uudelle taippariyritykselle ja kokonaisuudessaan oli erittäin onnistunut harjoitus edellisiin verrattuna. Näin päättyi UMN:n taipparikurssi, joka meidän osalta kyllä jäi juoksujen takia aika vähälle. Joka kerralla opimme kuitenkin aina jotain... Harjoituksia jatketaan edelleen... :)

2.6.2002
Agilityn alkeiskurssi päättyi vajaan kymmenen esteen leikkimieliseen agilitykisaan, jossa me kurssilaiset kilpailimme mini-, midi- ja maxiluokissa. Ilma toi lisäväriä mittelöön, päivän hellelukemien jälkeen tuli hurja ukkoskuuro ja lämmin kesäsade kasteli usean koiran suoritusta. Kurssimme punanenät Vilma, Kaarina ja Ronja kisasivat midiluokassa, vaikka oikeasti maxeja ovatkin. Rata oli U-kirjaimen muodossa ja esteet helppoja, vaikeammat esteen kuten keinu ja kepit oli jätetty kokonaan pois. Kaikilla tollereilla meni rata aika putkeen, lukuunottamatta muutamaa "silkasta innosta ohijuoksua" tai sitä kun Ronja tipahti rankkasateessa A-esteeltä ja syöksyi vähintään yhtä kovaa sille uudelleen... Riskun Pian loistavassa ohjauksessa tollerit näyttivät jälleen voimansa, nimittäin midiluokassa kolmoisvoiton veivät juuri nämä kyseiset punanenät!! :-) Voiton vei nollatuloksella Vilma, toiseksi pinkaisi Kaarina-serkku ja kolmanneksi ylti Ronja. Loistavaa me! Suurkiitos sinulle Pia kärsivällisestä kouluttamisesta, vaikka juoksut sotkivatkin puolet kurssia. Opimme paljon, vietimme monia hauskoja hetkiä ja saimme kipinän tähän vauhdikkaaseen ja hauskaan lajiin, jota tolleri rakastaa!
8.6.2002
Tässä möllitokossa saimme kimmokkeen ilmoittautua virallisiin kisoihin... :) Arvostelun, väläyksiä kokeen kulusta ja sattumuksista - ja tietysti myös kootut selitykset ;-) löydät tokosivulta.
14-16.6.2002
Tollerileiri oli mieleenpainuva ja kaikinpuolin vallaton kokemus tokokokeineen ja taipparitreeneineen. Tunnelmia leiriltä löydät tolleritapahtumista.

21.7.2002
Helsingin kesänäyttelyä olen ollut katsomassa tai sitten töissä siellä melkein joka vuosi, mutta tänä vuonna saavuin paikalle ensimmäisen kerran esittämään omaa koiraa. Tämä näyttely oli Ronjalle myös nuortenluokan debyytti ja olimmekin luokan nuorimmat osaanottajat. Kehä alkoi, kuten odottaa saattoi, puolitoista tuntia myöhässä aikataulusta. Vaikka ei viivästys haitannut, koska sateelta vältyttiin uhkaavista pilvistä huolimatta... Näyttelyssä oli tällä kertaa yksi ainoa uros ja 10 narttua. Meidän vuoromme oli nuortenluokan viimeisenä. Päivä oli kuuma ja ilma seisoi, ja hiukkasen pelkäsin miten Ronja enää jaksaisi innostua pitkän odottelun jälkeen kehäkierroksesta... Yllättävän hyvin kuitenkin meni. Ronja käyttäytyi kuin enkeli koko kehän ajan, ravasi useimmiten kauniisti vierellä ja seisoi nätisti - tällä kertaa jopa totellen käsimerkkejä ja pieniä käskyjä. Tuomari tykkäsi ja kehui suullisesti paljon, ja Ronja voittikin luokkansa - mutta SA jäi saamatta vaaleiden silmien takia. Olin rehellisesti yllättynyt, koska aikaisemmissa arvosteluissa silmistä ei ollut mainittu sanallakaan ja olen aina luullut että Ronjalla on vaalein mahdollinen sallittu silmien väri. Noh, opimmepas taas... :) Näyttelypäivä oli mukava ja olin tosi tyytyväinen arvosteluun ja Ronjan kehäkäyttäytymiseen. TollerShowssa viikon päästä tavataan!

Ronja Helsingin kesänäyttelyssä 21.7.2002. tuomari Rune Fagerströmin tutkittavana.
Kuva Simo Siikala, kiitos! :)

27-28.7.2002.
Olipas viikonloppu, ei voi muuta sanoa. Lauantaina taipparit läpi ja sunnuntaina pitkä päivä Toller Showssa Lempäälässä... Taippareista tarinaa ja pöytäkirja NOU-sivulla ja TollerShown arvostelu löytyypi näyttelyt-sivulta.
Toller Show oli kyllä näkemisen arvoinen kokemus, sillä en koskaan aikaisemmin ollut nähnyt kehässä niin montaa tolleria yhtä aikaa arvosteltavana. Tollereitahan oli siis yhteensä yli 80 kpl! Jälleen Johannan ja Timon kyydillä löysimme tiemme kymmenen pintaan Lempäälään, majatalo Hiidenhelmen pihapiiriin, jossa punakuonoja jo vilkkui joka nurkassa.. Arvostelu kesti tuntikausia ja siinä näkyi kyllä tollereita joka kokoon ja tyyppiin... Oli hieno nähdä sellainen määrä tollereita kehässä! Arvostelu alkoi viiden kuukauden ikäisistä vauvatollereiden toilailuista ja jatkui vähitellen kokeneiden kehäkettujen arvosteluun. Lounaan jälkeen oli narttujen vuoro, ja nuortenluokkaan selvittyämme meidänkin kehäkierroksen vuoro. Oli upea päivä, mutta helle ja mahdollisesti vielä eilinenkin urakka väsytti ainakin meidän Ronjaa, joka selvästi näkyi esiintymishalussa tänään. Ihan hyvin kehäkierros meni, mutta samanlaista sykettä siihen ei löytynyt kuin edellisenä viikonloppuna Helsingin näyttelyssä. Ronja sijoittui luokkansa kolmanneksi seitsemästä koirasta, ja arvosteluun olen ihan tyytyväinen. Viimeiseksi iltapäivällä olivat vielä kasvattaja- ja jälkeläisluokat, jonne Pirkko oli poppoonsa ilmoittanut. Väsymystä oli joka koirassa, mutta toivottavasti joitakin kuvia saatiin Mindare´s-joukkion ryhmästä. Päivä oli mukava ja mielenkiintoinen, vaikka pitkä se kyllä oli... Kotiovella olimme puolen seitsemän aikaan. Kiitos tuhannesti kyytiavusta ja matkaseurasta Johanna ja Timo! Onnea BIS-koirille ja luokkien voittajille, tolleritapahtumissa taas törmäillään... ;)

27.8.2002.
Elokuu kohta vierähtää syyskuuksi ja hellettä eikun jatkuu vaan... Ei olla monesti nähty tällaista kesää! Elokuun puolessavälissä vierähti oma abivuoteni käyntiin ja syksyn yo-kirjoitukset lähenevät viikko viikolta ja alkavat jo viikon-kahden päästä. Eli kiirettä pitää, ja luvut painavat päälle. Joka päivä kuitenkin "karataan" ulos koiran kanssa ja nautitaan kesästä, mikä onkin varmaankin parasta vastapainoa lukemiselle.
Tämä vuosi tulee olemaan aika hiljainen vuosi meille koiraharrastuksen parissa, kun omat kiireet - yo-kirjoitukset, työt, se kauan kaivattu kämppään muutto jne vievät ajan ja energian. Agilitytreenit HAU:n A-ryhmässä ehdittiin kuitenkin aloittaa jo 11.8, ja siitä on löytynyt Ronjalle todella laji, mitä se rakastaa yli kaiken muun. Ehkä liikaakin, sanoo emäntä, sillä sivutuotteina esiintyy äärimmäisen ärsyttävää vinkumista ja jopa kiljumista, kaikenlaista sätkimistä ja pomppimista, esteiden edessä paikallaan pysymättömyyttä jne... Nämä ongelmat ilmenivät aivan yhtäkkiä heti ensimmäisissä treeneissä, ja niistä ei ollut jälkeäkään kevään alkeiskurssilla. Kouluttajatkin sanoivat, että tämähän on aivan toinen koira... Yritämme kitkeä näitä pois parhaamme mukaan, mutta treenaus on vaan vaikeaa muualla kuin treeneissä, sillä kotioloissa Ronja on aivan toisenlainen. Jos kuka tahansa on kokenut samaa tollerinsa tai muun häntäheikin kanssa agilitykentällä, niin kokemuksia ja vinkkejä otetaan mieluusti vastaan vaikkapa vieraskirjaan! :)
Munkinseudun koirakerhon kentällä aloitimme jo tokoilutkin edistyneempien ryhmässä. Siellä menee nyt mukavasti, ja toivottavasti sama suunta jatkuu... Olemme pikkuhiljaa alkaneet opiskella myös tunnistuskapulan käyttöä, eteen lähetystä jne. Siellä olen myös jotenkin joutunut/värväytynyt apukouluttajan asemaan, eli tuurailen pentujen vakikouluttajia esteen sattuessa. Kouluttaminen on ihan oikeasti kivaa, ja yllättävän valaisevaa! Ne ongelmat, joita meillä oli pentuvaiheessa, ovat tuttuja myös joillekin näistä koirakoista. Ajatustyö mitä teemme nyt ongelmien ratkaisemiseksi olisi voinut olla hyvä tehdä jo Ronjan omana pentuaikana...
Näyttelyihin haluaisin jo kovasti viedä Ronjaa, mutta TollerShown aikoihin alkanut kaljuuntuminen jatkui vain ja Ronja-parka on tiputtanut viimeisetkin haivenensa. Hännän pituus on sama kuin nelikuisena ja housuissa kasvaa ehkä parikymmentä karvaa. Rimpula näyttää vielä pienemmältä kun mahakarvat tipahtivat pois, ja koko koira näyttää vähän reppanalta... Toivottavasti pikkuhiljaa tapahtuu käänne siihen karvaisempaan suuntaan, sillä SNJ:n päänäyttely ja voittajanäyttely tosiaan kiinnostaisi. Tämä on Ronjan ensimmäinen virallinen karvanlähtö, eli en edes osaa laskea mitään kuukausia tms. Vanhoilla säännöillä olisi kyllä mukava käydä vielä pyörähtämässä jokunen näyttely.
Lähitulevaisuudessa ei todennäköisesti kannata odottaa päivityksiä kovinkaan tiheään tahtiin, mutta aina kun jotakin mullistavaa tapahtuu se kirjataan kyllä välittömästi ylös :)
Kiitos vielä kaikille meitä taippareiden johdosta onnitelleille!

25.12.2002.
Onnellista joulun aikaa kaikille, ja riemukasta uutta vuotta!
Minäkin vihdoin viimein löysin tieni päivittelemään rakkaan punanenän kotisivuja, edellisestä päivityksestä onkin kulunut niin pitkä aika että oikein hävettää... vaikka tämä syksy on ollut epätavallisen hiljainen meidän koirariennoissa, kun oma aika ja jaksaminen on ollut aika rajallista. Meille kuuluu hyvää, olemme Ronjan ja ystäväni Elisan kanssa muuttaneet kämppään Katajanokalle, Uspenskin katedraalin juureen. Löysimme sattumalta vanhan ateljeen yli satavuotiaiden seinien sisältä, vinttihuoneiston, johon ihastuimme kumpikin välittömästi. Siellä me nyt sitten lenkkeilemme, Kaivopuiston, Suomenlinnan, Pihlajasaaren ja Tervasaaren poluilla. Monesti kuitenkin nappaamme auton ja lähdemme Nuuksioon tai muualle metsikköön, pois kaupungista. Ronja on viihtynyt hyvin ja laittanut Skattan karvakuonot kuriin ja järjestykseen, ja särkenyt jo monen koiranpojan sydämen (ja korvat ;)). Sehän on, niinkuin kaikki Ronjan tuntevat tietävät, aivan heikkona korviin, ja jokainen hännän alle kuononsa tunkeva kosijaehdokas on saanut tuta erheensä korvakarvoissaan...
Omat Yo:t jälleen lähestyvät, syksy tuli ja meni ja kevään kuunteluihin on aikaa vielä reilun kuukauden verran. Lukusuunnitelmia rikkoi kuitenkin repäisy - poikaystäväni Aki pääsee armeijasta ja lähdemme sen kunniaksi pariksi viikoksi rapakon taa :-) Eli saimme hullun halvat lennot Floridaan, jonne lähdemme lomailemaan ja tietenkin myös jatketulle lukulomalle :) tammikuun alkupuolelella. Eli koulunpenkille en enää mene, joululoman jälkeen Amerikkaan ja sieltä sitten suoraan preleihin ja lukulomalle...:)
Koiran kanssa ehdimme kuitenkin, kun karva alkoi pikkuhiljaa kasvaa, voittaja-näyttelyyn. Siellä tulokseksi tuli ensimmäinen kakkonen, sillä tuomarin mukaan Ronja on liikkeessä pahasti takakorkea. Muuten arvostelu oli kyllä hyvä, ja Ronja esiintyi ihan kauniisti. Nyt Ronjalla on karvaa, mutta kevään näyttelyt eivät vielä ole oikein selvillä. Muita suunnitelmia meillä olisi toiseen tokon ALO-kokeeseen osallistuminen. Olen lenkeillä pitänyt yllä aloliikkeitä ja olisi kiva käydä taas kokeissa hakemassa kipinää. Agilitytreneissä olemme pitäneet loppusyksystä taukoa, koska Ronjan riehuminen kentällä kävi todelliseksi ongelmaksi. Amerikasta palattuani kokeilemme taas, toivotaan että nyt löydämme ratkaisun ylikuumenemiselle.
Tällaistapa meille näin pitkästä aikaa - nyt nautimme joululomasta täysin rinnoin!