Kuva Pia Kurimo. |
Tapahtumakalenteri
2007
15-26.1. Teurastamoharjoittelussa Kuopion Atrialla
27.1. Turku Top Dog Show - Ronjalle VAL ERI/4
28.2-8.4. Meksikossa lomailemassa :-))
1.5. I-HAH:n vappukisat Purina-Areenalla 0 vp -> SERT! :)
5.5. Hi-Ha:n agilitykisat Nummelassa HYL ja 5 vp
7-11.5. Teurastamoharjoittelussa Kuopion Atrialla
19.5. RIMA:n agilitykisat Riihimäellä 2 x 15 vp
26.5. JAU:n agilitykisat Järvenpäässä HYL
28.5.-1.6. Läänineläinlääkäriharjoittelu Helsingissä
2-3.6. StadiGames HYL ja 15 vp
29.7. HI-HA:n Agilitykisat Nummelassa HYL ja 5 vp
12.8. RSKK:n agilitykisat Riihimäellä 5 vp ja 0
vp!! :-)
25.8. JAU:n agilitykisat Järvenpäässä HYL ja 0
vp!! :-)
8.9. SyysSkabat Helsingissä 2 x HYL
19.9. Ronjan nisäkasvainten leikkauspäivä
28.10. HSKH:n kisat Purinalla
10.11. RimA:n kisat Riihimäellä
|
9.10.2007 - Ronjan nisäkasvaimet ovat hyvänlaatuisia!
Kolmen pitkällisen odotuksen viikon jälkeen tuli sähköpostiin
patologin lausunto - Ronjan nisäkasvaimet ovat hyvänlaatuisia (BMT eli
benign mixed tumor) ja poistettu puhtain marginaalein!!!
Tämä tieto oli odotettu ja
toivottu, tuli kyllä niin helpottunut olo kun sai tietää että
kasvaimet on poistettu kokonaan ja että ne eivät ole lähettäneet
etäpesäkkeitä. Tässä tapauksessa ennuste on loistava - tästä
lähtien riski uusiutumiseen on täsmälleen yhtä suuri kuin kenellä
tahansa. Koirilla puolet nisäkasvaimista on hyvänlaatuisia ja puolet
pahanlaatuisia - nyt meille kävi hyvä tuuri ja Ronja saa jatkaa
koiranelämää huolia ja kipuja vailla :-)
Ja heti tänään takaisin agilitykentille ja normaalielämän pariin -
haava on parantunut hienosti. Tikit poistettiin viikko sitten ja kaikki on
kunnossa. Ja oli koiruus muuten onnellinen kun treenaamaan pääsi :-)
19.9.2007 - Ronjan nisäkasvaimet leikattiin
Tänään oli Ronjan leikkauspäivä - olipas kokemus sinällään,
vaikka kaikki menikin ihan hyvin..
Keuhkokuvat olivat ainakin toistaiseksi onneksi puhtaat, vaikka eihän
niissä pienet muutokset näy..
Löysimme sitten karvojen ajelun yhteydessä vielä lisää kasvaimia
toiselta puolelta. Nämä olivat enemmän ihon sisällä. Poistettiin ne
nyt sitten samalla, eli nyt Ronjalla on mahassa kaksi n. 10-15 cm pitkää
leikkaushaavaa.. Suurin kasvain oli halkaisijaltaan vajaan sentin, eli ne
ovat kasvaneet valitettavan nopeasti :(
Leikkaus ja nukahtaminen menivät ihan hyvin, mutta herääminen oli yllättävän
vaikeaa.
Ronja sai hurjan eksitaatiokohtauksen herätessä, kiljui suoraa huutoa ja
yritti suu auki hampaat irvessä suoraan haavaan varmaankin kolmen Ronjan
voimin - sitä sai pitää ihan tosissaan ettei olis päässyt riuhtomaan
itseään vapaaksi. Kun sitten painettiin se alas niin se taas rauhoittui
ja nukkui vielä puoli tuntia :) Toinen herääminen sujuikin sitten vähän
rauhallisemmin.
Tämä ensimmäinen päivä kotona on mennyt kärvistellessä, täristessä
ja uikuttaessa.. :(
Kipeähän se on ja nyt on ainakin doupattu kerrakseen...:)
Pari-kolme viikkoa jännitetään paton tuloksia ja samalla parannellaan -
vielä me kohta kuitenkin palataan treeni- ja kisakentille neljä nisää
köyhempänä mutta kuitenkin entistä ehompana.. :-) Nyt vaan toivotaan
että kasvaimet olisivat hyvänlaatuisia!
11.9.2007 - Syyskuulumisia
Pitkästä aikaa kuulumisia tänne päiväkirjan puolelle - suurin osa
tapahtumista liittyy harrastuksiin (=agilityyn ;)) ja ne kuulumiset
löytyvät sitten agilitysivuilta...
Koulu ja neljäs vuosikurssi on nyt alkanut viikko sitten ja tänä vuonna
olisikin tarkoitus oppia lähes kaikki kliiniset aineet.. Täytyisi
ahkeroida vaan ;-) Tämä onkin viimeinen eläintauteihin liittyvä
teoriavuosi, koska viidennen vuoden olemme kandeina YES:ssä.
Ronjan kanssa kisaillaan ja
treenaillaan ahkerasti - ja elokuussa päästiin jo aika hyvään
tulosputkeenkin, kun saimme kaksi nousunollaa peräkkäisistä kisoista ;)
Nyt viimeisen metsästys vielä edessä, ennen kuin ovi aukeaa kolmosiin.
Sinänsä sinne ei ole kyllä kiire, koska kakkosissa on niin mukava
kisata (pienet luokat, mukavat starttiajat jne..) mutta pikkuhiljaa... Nyt
kyllä on tulossa tauko, koska Ronjalta on löytynyt nisäkasvaimia.
Löysin siltä navan läheltä
oikean nisän tuntumasta noin kuukausi sitten pienen pahkuran, jota aluksi
luulin joksikin näppyläksi vaan. Seurailin sitä ja huomasin sen
kasvavan - ja nyt sen viereen on ilmestynyt toinen pieni pahkura.
Diagnosoin itse sen nisäkasvaimeksi, ja eilen eläinlääkärissä tämä
diagnoosi vahvistettiin. Biopsiaa siitä on aika turha ottaa, joten
päätin poistattaa kasvaimen saman tien.. Noin puolet koirien
nisäkasvaimista on hyvänlaatuisia ja puolet pahanlaatuisia, eli nyt vaan
toivotaan hyvänlaatuista tulosta.. Poiston jälkeen lähetämme kasvaimet
patologille tutkittavaksi. Kasvainten lisäksi Ronjalta poistetaan myös
etummainen nisälohko oikealta puolelta samalla. Pahanlaatuiset kasvaimet
metastoivat tyypillisesti keuhkoihin, mutta toivottavasti tämä kasvain
(jos on pahanlaatuinen) ei ole vielä ehtinyt ja ehdimme poistaa
ajoissa... Ennuste on todennäköisesti aika hyvä, koska huomasin
kasvaimet aika aikaisessa vaiheessa. Ensi keskiviikkona leikataan - tämä
onkin Ronjalle ensimmäinen nukutus (ja ensimmäisiä
eläinlääkärikäyntejä myös!) sitten lonkkakuvien. Pääsen itse
mukaan leikkaukseen, eli tästä tuli nyt samalla sitten opetustilanne...
Palailen asiaan, kunhan leikkaus on ohi ja saamme tuloksen patologilta
kasvainten laadusta. Siihen asti - toivotaan että kaikki menee hyvin...
"Lepakko" :-) Ronja ja
onnenloikka, kun mukana on ihana Metka-kaveri... :)
Kuva Jussi Hietala, kiitos!
Ronja ja australianpaimenkoira Metka. Metka
oli meillä hoidossa viikon verran ja tytöillä oli
tosihauskaa ;) Kuva Jussi Hietala, kiitos!
Keinulauta keinuu... ;-) Ystävykset juhlii,
Metka ylös ja Ronja alas... ;)
Kuva Jussi Hietala, kiitos!
12.4.2007 - Elämyksiä Meksikossa
Haikea oli palata kotiin, vaikka onneksi odottamassa oli yksi
onnellinen Ronja.. :-) Matka Meksikoon oli unohtumaton, ja kotiin
vietäväksi tuli paljon uusia kokemuksia ja elämyksiä ihan toisesta
kulttuurista kuin omamme on. Kyllä kannatti lähteä ;-)
Meksiko on valtava maa, jota
onneksi saimme koluta vuokra-autolla koko viisi viikkoa. Näin pääsimme
maata oikeasti aika lähelle, ja olimme koko ajan vapaita tulemaan ja
lähtemään. Näimme rehevät viidakot, sademetsät, ihmeelliset linnut,
laguunit alligaattoreineen, huikean syvät kanjonit, vesiputoukset ja
valtavat kosket viidakon keskellä. Toisaalta näimme kuivan ja polttavan
kuuman autiomaan, jonka maa oli värjäytynyt punaiseksi. Näimme ja
ajoimme korkeiden vuoristojen halki ja yli, niin mutkaisia teitä pitkin
että sellaisia ei olisi uskonut olevankaan.. ;) Kävimme
intiaanikylissä- ja kaupungeissa, pääsimme leikkimään intiaanilasten
kanssa ja tutustumaan heidän kulttuuriinsa, tapoihinsa ja markkinoihinsa.
Tuhansia vuosia vanhat Maya-rauniot ja valikoima erilaisia isoja liskoja
tulivat tutuksi Yucatanilla. Suurimman osan aikaa ympärillämme oli myös
meri, aluksi Karibianmeri ja Meksikonlahti, loppumatkasta Atlantti.
Karibianmeren hiekka oli vitivalkoista ja siksi aina viileää, ja se teki
veden ihanan väriseksi. Vesi joka paikassa oli 30-asteista - koskaan
aikaisemmin en ole tainnut missään näin paljon uida kuin täällä..
;-) Ja pakkokin oli, sillä hellelukemat nousivat aika usein yli
neljänkymmenen, ja illallakin saimme nautiskella yli kolmenkymmenen
asteen lämmöstä.
Auton vuokraaminen Mexico
Citystä ei tosin ollut ihan loppuun asti harkittu juttu. Teimme sen jo
suomesta emmekä arvanneet, mihin jouduimme.. Mexico City on yksi maailman
suurimmista kaupungeista, tällä hetkellä siellä asuu 42 miljoonaa
ihmistä. Ja autoja oli ihan tautisesti myös - ja liikenne melkoinen
kaaos. Kädet hikosivat ja tärisivät, kun lähdimme keskustasta rattiin
tarkoituksena löytää ulos kaupungista. Läheltä piti-tilanteita oli
liikaa, ja matka ulos kaupungista vei tunnin jos toisenkin - kaistanvaihto
ei nimittäin aluksi oikein mennyt joka kerran ihan putkeen.. ;-)
Suuntavilkuilla ei ollut yhtään mitään merkitystä, ja tiet olivat
autoja pullollaan - ei auttanut muu kun silmät kiinni tunkea väliin..
Kuitenkin selvisimme kolhuitta, mutta se oli ainoastaan hyvää
tuuria..
Maanteillä oli helpompaa,
paljon helpompaa.. Lukuunottamatta sitä, että teillä saattoi olla
vastassa ihan mitä vaan... ;) Kuten esimerkiksi kerran moottoritien
keskellä oli lehmä. Yhtenä iltana pimeän jo tultua lauma villejä
hevosia juoksi tien oli, ja onneksi yksi niistä oli valkoinen.. ;)
Kylissä teille juoksi lapsia, kanoja, koiria, aaseja, possuja ja mitä
nyt ikinä vaan voikaan kuvitella.. :-) Jotkut autotkin oli koottu niin
monesta osasta, että niistäkin lähti aina toisinaan joku pala pois. Eli
tarkkana sai olla kaupunkienkin ulkopuolella ajellessa. Mutta silti omalla
autolla pääsimme niin paljon lähemmäs aitoa Meksikoa, että kaikki
kommellukset koettiin hyvillä mielin.
Elämästä tuli niin kovin
leppoista. Yucatanilta löydettiin yksi ihana pieni kylä, Tulum, johon
jäimme asustamaan pitkäksi aikaa. Omassa mökissä saatiin olla, itse
laittaa ruokaa ulkokeittiössä, päivät viettää valkoisella hiekalla
ja illat lämmöstä niin nauttien. Oli se vaan mukavaa elämää ;-)
Toinen paratiisi löydettiin Puerto Escondidosta, eteläisestä
Meksikosta, jossa myös viivyttiin koko Meksikon parhailla
surffiaalloilla. Se oli meidän viimeinen pysäkkimme matkalla kotiin.
Sitten siellä tuli semmoinen olo, ettei jaksa kotiin tulla ollenkaan - ja
siirsin sitten vielä lentoja Miamiin, jossa poikaystäväni Ville on
kielikurssilla tämän kevään.
Kun tytöt lähtivät kotiin,
lensin minä vielä viikoksi Villen luo - eli loma Miami Beachilla sai
jatkua vielä yhden viikon.. Siellä elämä oli hyvinkin erilaista,
ja hintataso myös halvan Meksikon jälkeen huimasi päätä.. ;-) Mutta
ihana oli olla, ja vielä haikeammalla mielellä sitten vihdoin Suomeen.
Äkkiä tänne kuitenkin taas sopeutuu. Kaksi päivää koulussa ja tuntuu
että ei olisi poissa ollutkaan ja kaikki tuntuu unelta.. Niin se vaan
aina menee, ja nyt jo elämä täällä tuntuu tutulta. Keväästä
koulussa on poissaoloni takia tulossa aikamoisen ennätysraskas, mutta nyt
on sitten ainakin ladatut patterit ja jaksaa.. :-)
Laura ja pieni intiaanipoika.
Meidän reissujengi eli minä, Laura ja
Helena viimeisenä rantailtana Puerto Escondidossa.
27.2.2007 - Lähtötunnelmissa - Huomenna Meksikoon!
Helmikuu on vierähtänyt erittäin nopeasti. Kaikki harrastukset
ovat jääneet helmikuuksi Ronjan juoksujen takia, koulussa on ollut
kauheasti hommia ja matkakuume on pikkuhiljaa tehnyt tuloaan.. :-)
Huomisaamuna lähtee meidän
lento Mexico Cityyn Lontoon kautta. Sieltä vuokraamme auton ja suuntaamme
näillä näkymin Meksikonlahtea pitkin kohti Jukatanin niemimaata Maya
Rivieralle, josta sitten Belizen, Guatemalan ja Meksikon etelärannikon
kautta takaisin Mexico Cityyn. Aikaa meillä on viisi viikkoa, ilmat on
loistavat ja tyttöporukkamme kolunnut hyvällä fiiliksellä ja
yhteishengellä jo paljon yhdessä maailmaa kolunnut :-)
Ronja on osan matkasta
Pirkko-kasvattajan luona Turussa ja toisen puolen kämpällä kämppikseni
Hannan hoivissa - eli paikat ovat onneksi tutut ja turvalliset punanenän
olla.
Nyt siis päivityksiä ei
kuulu seuraavaan viiteen viikkoon, iloista kevään odotusta kaikille!
Pääsiäisen tienoilla kotiuduttuani on sitten reissukuulumisia luvassa
:-)
28.1.2007 - Kuulumisia alkaneelta vuodelta
Vuosi 2007 on alkanut ja nopeasti päässyt vauhtiin. Tammikuun
kaksi ensimmäistä viikkoa hurahti töiden parissa ja ahkerasti agilityä
treenaillessa, joista lisää Agilitypäiväkirjasta.
Kaksi seuraavaa viikkoa vietinkin sitten Kuopion Atrialla
teurastamoharjoittelussa, joka kuuluu opiskeluideni
Lihantarkastus-jaksoon. Ronja ei päässyt mukaan Kuopioon, vaan oli sen
aikaa Pirkon hellässä huomassa Turussa. Tuhannet kiitokset Pirkko
jälleen kerran avustasi!
Eilettäin Ronja pääsi
vielä piipahtamaan Turun näyttelyyn - Ronja on kasvattanut itselleen
talven kunniaksi tosi hienon talvikarvan ja pääsi sitä näyttämään. Arvostelu
oli oikeinkin mukava - Mirjalle tuhannet kiitokset Ronjan esittämisestä!
Minä kun ehdin Kuopiosta vasta suoraan näyttelyyn, josta sitten nappasin
koiruuden kyytiin ja lähdimme jatkamaan matkaa Helsinkiin. Oli ihana
saada taas ilopilleri kotiin :-) Tänään vietimme pitkän aikaa ulkona
Lauttasaaressa merenrannalla lenkkeillen, ja Ronja sai aina viiden
minuutin välein hullun hepulin - työnsi päänsä lumeen, kieriskeli, ja
juoksi sen jälkeen kun mikäkin pentu, vaikka seuraavilla synttäreillä
ikää tulee jo kunnioitettavat 6 vuotta!
Helmikuulla suunnitelmissa on
treenata ahkerasti agilityä ja yksiin kisoihinkin me mennään ensi
sunnuntaina eli 4.2. Ronjalla puuttuu yksi nousunolla, eli toistaiseksi
ainakin kisaamme vielä visusti ykkösluokassa. Toivottavasti tänä
keväänä kuitenkin tärppäisi ja pääsisimme nousemaan kakkosiin :-)
Kontakteja ollaan nyt talven mittaan treenattu kovasti uuteen uskoon, ja
jos treenaaminen tuottaa tulosta, alkavat toivottavasti ne iänikuiset
puomin alastulokontaktivirheet pikkuhiljaa vähenemään... Ronjan
kisatulokset löytyvät täältä.
Minut on myös valittu vuodeksi 2007 agilityseuramme I-HAH:n johtokuntaan,
eli pääsen näkemään seuran toimintaa sisärenkaasta käsin. Eli näin
se vie koko käden... ;-)
Muuten on tulossa aika
liikkuvainen kevät - koko syksyn haaveilin taas pitkästä matkasta
kaukomaille ja nyt semmoinen sitten toteutuukin :-) Tasan kuukauden
päästä 28.2. lähtee tyttöporukkamme lento Meksikoon ja matkalla
lämpimässä viivymme kokonaista viisi viikkoa :-) Ihana lähteä, tekee
tosi hyvää rentoutua ennen kevään tiukkoja tenttipuristuksia, vaikka
vähän joutuukin koulun kanssa sitten sumplimaan asioita. Paluu on sitten
huhtikuun alkupuolella. Ronja on hoidossa osan aikaa Pirkolla Turussa ja
osan aikaa täällä kämpillämme Riian ja Viivi-kissan kaverina, eli ei
onneksi tarvitse lähteä vieraisiin paikkoihin.
Palattuani koittaa sitten
tiukka kevät, sillä haastetta tuo koulumme pelätyin tentti, suullinen
obduktio- eli avaustentti, jossa pitää jo oikeasti osata avata eläin
oikein ja tehdä vielä oikea diagnoosikin - ja eläinhän voi olla mitä
tahansa kissasta tai kanista hevoseen tai yli 1000-kiloiseen sonniin!
Ennen tätä käyn vielä toukokuun alussa Outokummussa suorittamassa
teurastamoharjoitteluni toisen osan. Täältä toivottavasti löydämme
kurssikaverini kanssa sellaisen asuinpaikan, että Ronjakin pääsisi
mukaan.
Sitten kevään
tiimellyksessä kisataan ja treenataan ahkerasti agilityssä juoksutaukoa
lukuunottamatta ja muuten vaan nautitaan keväästä. Ronjalle odottelemme
juoksuja tässä minä hetkenä hyvänsä, sillä edelliset olivat
huhtikuussa 2006.
Aurinkoisia talvipäiviä
kaikille!
