Päivä: Torstai
11.8.2005 (kauden kuudes jälki)
Jäljen ikä: n. 24 tuntia
Jälkimaasto: Vantaan Viirilässä, osittain helppokulkuinen
maasto. Jonkin matkaa kallioita, mutta enimmäkseen metsää ja risukkoa.
MÄRKÄÄ! :) Satoi keskimäärin koko tuo 24 tuntia, kun jälki
vanheni...
Jäljen pituus, makaukset, kulmat: Pituus n. 300 metriä.
AVO-jäljen muotoinen, kaksi kulmaa ja niissä makaukset. Kaatona
kestokani.
Kuvaus jäljeltä: Tämäkin
jälki, kuten edellinenkin - toimi virittelyjälkenä ensi viikonlopun
MEJÄ-koetta varten, joka on Ronjalla järjestyksessä toinen.
Jännittää jo nyt kamalasti! ;)
Teimme keskiviikkona Viirilän metsiin jäljet ja torstaina ajoimme toiset
jäljet, eli pääsimme kaikki vieraan tekemälle jäljelle. Meidän
jälkemme oli AVO-luokan muotoinen, mutta yhteensä pituudeltaan vain n.
300 m. Ongelmana näissä UMN:n treenimaastoissa oli se, että maastoja on
liian vähän suhteessa koiramäärään, ja jäljet pitää tehdä
valitettavasti hyvin lähekkäin sekä toisiaan että myös saman jäljen
osat ovat aika lähekkäin. Sade vaikutti myös, koko vuorokauden lähes
yhtämittainen sade saattoi varmasti levittää hajujälkeä
ympäriinsä.
Lähdimme jäljelle rauhoittavalla lähdöllä. Alussa oli Ronjalle hyvin
tyypillistä haahuilua 10 metrin opastetun osuuden jälkeen - tästä
olisi taas saattanut seurata hukka niin kuin viimeksikin :((
Jos sama meno jatkuu yli viikonlopun pitää tosissaan miettiä mitä
tuossa alussa pitäisi tehdä ihan eri tavalla... ??
Jälki eteni ihan hyvin. Ronja
otti hyvin makaukset ja lähti kulmiltakin aika itsestään oikeaan
suuntaan. Ronja jäljestää hyvin ilmavainuisesti, ja sen tapana on
tehdä jatkuvasti pitkiä tarkistuslenkkejä. Tällä jäljellä ongelma
ja ristiriita oli juuri tämä taipumus suhteessa tilan vähyyteen.. Ronja
on jäljelläkin vielä liian kontaktihakuinen, ja olen yrittänyt opettaa
sitä itsenäisyyteen puhumalla sille jäljellä mahdollisimman vähän.
Kuitenkin tänään jouduin valitettavasti useaan kertaan kehottamaan
sitä normaaleilta tarkistuslenkeiltä takaisin, koska vastaan olisi
tullut joko toisten jälki tai oman jäljen toinen osuus. Se ei tehnyt
tästä jäljestä siltä kannalta kovinkaan hyvää harjoitusta - mutta
muuten herättelyjälkenä toimi varmasti tarkoituksenmukaisesti!
Kestokani löytyi kaadolta helposti ja lopputulos oli kuitenkin onnistunut
suoritus :)
Päivä: Tiistai
5.7.2005 (kauden viides jälki)
Jäljen ikä: n. 20 tuntia
Jälkimaasto: Loviisan metsiä, erittäin kivikkoinen, risukkoinen
ja vaikeakulkuinen maasto. Osittain suoalueita. Jäljen ajoaikana oli
kuuma ja aurinkoinen ilma.
Jäljen pituus, makaukset, kulmat: Pituus n. 200 metriä. Kaareva
jälki, ei kulmia, kaksi makausta. Kaatona oli aika vanha ja
huonokuntoinen kani.
Kuvaus jäljeltä: Tämä
jälki oli ns. lämmittelyjälki ennen kolmen päivän päästä olevaa,
ensimmäistä MEJÄ-koettamme. Saimme sattumalta meille valmiiksi tehdyn
jäljen (pääsipäs helpolla, kerrankin...;)) ja pääsin
herättelemään Ronjaa taas parin viikon tauon jälkeen. Ronja lähti
jäljelle hyvin ja selvisi jäljeltä ilman suurempia ongelmia. Ihan
alussa (n. 5 m lähtömakaukselta) se yritti harhautua mutta ohjasin sen
takaisin jäljelle. Se merkkasi toisen makauksista mutta toinen meni
käsittääkseni ohi. Ongelmaa tuotti se, että jälki oli tehty liian
lähelle toista jälkeä ja kreppejä oli vähän siellä sun täällä
niin, että olimme itsekin välillä ihan pihalla missä oikea jälki
menee. Kävikin selväksi jälkeenpäin että Ronjan merkkaama toinen
makaus olikin toiseen jälkeen kuuluva, mikä sinänsä ei ole ollenkaan
hyvä juttu. Säikähdin tietysti ja hermoilin, että pilasin nyt Ronjan
koesuorituksen - mutta ei tästä kämmingistä näyttänyt olevan
suurempaa harmia. Ronja teki koko ajan hyvin töitä ilman
itseluottamuspulmia ja löysi itsenäisesti kaadolle - joka kyllä haisi
aika kauas ;)). Ronja oli kiinnostunut kanista ja jäi
kaadolle.
Päivä: 18.6.2005
(kauden neljäs jälki)
Jäljen ikä: 9 tuntia
Jälkimaasto: Metsää, hakkuuaukeaa ja peltoa Kyyjärvellä,
lyhyitä pätkiä matkasta mentiin vanhaa ruohottunutta uraa pitkin.
Monipuolinen, kohtuullisen helppokulkuinen maasto. Jäljen ajoaikana satoi
kaatamalla.
Jäljen pituus, makaukset, kulmat: Pituus n. 300-350 metriä.
Ensimmäinen osa (+100m) suoraan, sen varrella kaksi makausta molemmin
puolin jälkeä noin metrin etäisyydellä. Tämän jälkeen suora kulma
oikealle, ja sieltä viistosti kaartaen kohti tietä. Viistolla osuudella
kaksi makausta jäljen päällä peräkkäin.
Kuvaus jäljeltä: Teimme
jäljen aamulla puolenpäivän aikaan ja ajoimme sen samana iltana n. klo
21. Jäljen ajon alussa alkoi sataa ja sitten satoikin koko ajan kuin
saavista kaataen ... ;) Olisi sitä voinut lauantai-iltansa kurjemminkin
viettää! ü Ronja lähti jäljelle tutuksi tulleen rauhoittavan lähdön
jälkeen reippaasti. Muutaman kymmenen metrin jälkeen se kuitenkin
poistui jäljeltä, haahuili hetken ihan muualla minä perässään ja
palasi itsenäisesti takaisin - kääntyäkseen suoraan takajäljelle eli
omia askeleitamme takaisinpäin. Tämä oli ihan uusi kommervenkki, ei
tällaista ole ennen tapahtunut... En ihan ymmärtänyt miksi se
takaisinpäin kääntyi. Annoin sen hetken miettiä ja palautin sen itse
oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen jäljestys oli helpohkoa koko
loppumatkan. Se merkkasi ensimmäiseltä suoralta osuudelta toisen
makauksen niin kuin toivottiinkin ja jäljesti suoraviivaisesti, vähän
jäljen sivussa mutta minnekkään kauemmas lähtemättä kulmalle saakka.
Kulman se teki mielestäni hyvin, se kääntyi kulmalta suoraan sinne
minne jälki kulki kuin vanha singeri ikään...;) Loppumatkakin meni
suuremmitta kommelluksitta. Viiston osuuden makauksista se merkkasi
toisen. Kaadolle se löysi helposti, varmaankin siksi koska kaatona oli
hirvenlihaa... ;)
Huomattava edistyminen edellisiin jälkiin verrattuna oli tapahtunut
Ronjan rohkeudessa jäljestää. Aikaisemmilla jäljillä se on aina
vähintään kerran lopettanut jäljestyksen, alkanut tuijottaa minua ja
selvästi kysynyt apua tai kannustusta. Nyt mitään tällaista ei
tapahtunut kertaakaan, Ronja teki itsenäisempää työtä kuin koskaan
aikaisemmin. Tästä olin todella iloinen, joko nyt oli hyvä päivä,
helppo jälki tai sitten jotakin vaan on naksahtanut kohdilleen ... ;)
Olen pelännyt nimittäin riittääkö Ronjan itseluottamus itsenäiseen
työhön verijäljellä. Myös se, että treenaamme aktiivisesti
kontaktilajeja varmasti lisää kontaktin hakemista verijäljelläkin.
Katsotaan miten jatkossa käy, sittenhän sen tietää oliko tämä
onnistuminen ohimenevää vai pysyvämpää laatua! :)
Mutta olin kokonaisuuteen erittäin tyytyväinen - tämä oli yksi
parhaita Ronjan koskaan tekemiä jälkiä - vaikka me koko konkkaronkka
jäljen perässä liian isoissa kumisaappaissa oltiinkin aivan
litimärkiä... ;))
Teimme jäljen myös Remulle
(Hulivilin Never Mind), joka näin sai ensikosketuksen verijäljen
maailmaan.. :) Remu teki myös hyvää työtä Selvästi huomasi sitä
vähän hirvittävän, mikä kuulemma onkin erittäin tyypillistä
nuorelle ensikertalaiselle. Se ei kuitenkaan poistunut yhtään kertaa
jäljen päältä.
Päivä: 15.5.2005
(kauden kolmas jälki)
Jäljen ikä: 20 tuntia
Jälkimaasto: Kuten edellisessä jäljessä, metsä Rautavaaralla.
Jälki kulki lisäksi muutaman ojan ja kaatuneen puunrungon yli ja
välillä melkoisessa pöpelikössä. Toisaalta osa matkasta mentiin
vanhaa uraa pitkin. Yöllä oli satanut paljon eli metsä oli
märkä.
Jäljen pituus, makaukset, kulmat: Pituus n. 400 metriä,
ensimmäiset 150 metriä suoraan poispäin tiestä, sen puolessa välissä
2 makausta, molemmat metrin etäisyydellä jäljestä vierekkäin. Ideana
oli saada koira merkkaamaan edes toinen makauksista. 150 metrin jälkeen
suora kulma oikealle, jonka jälkeen noin 50-100 metriä suoraan ja sitten
kaartaen takaisin tietä kohti. Viimeisellä kaariosuudella kaksi makausta
n. 15 metrin päässä toisistaan peräkkäin.
Kuvaus jäljeltä: MEJÄ-leirin
toista jälkeä vanhetimme yli yön ja ajoimme sen viimeisenä
leiripäivänä eli sunnuntaina aamulla. Yöllä oli satanut ja metsä oli
todella märkä, veren haju oli varmaankin levinnyt laajemmalle
alueelle.
Aloitin jäljen rauhoittavalla lähdöllä, joka taas onnistui hienosti.
Muistin tällä kertaa jopa ohjata Ronjaa ja helpottaa sen työtä
ensimmäisen 10 metrin aikana. Ronja jäljesti periaatteessa hyvin samalla
tavalla kuin eilen, ilmavainuisesti ja kaarrellen siellä täällä muttei
vahingossakaan jäljen päällä ;). Tämä jälki ei mennyt yhtä hyvin
kuin eilinen, Ronjalla loppui pari kertaa itseluottamus kesken ja se jäi
tuijottelemaan minua ja kysymään selvästi kannustusta. Ensimmäisen
kerran katselin itse taivaalle enkä neuvonut Ronjaa, ja se tekikin sitten
itsenäisen ratkaisun ja jatkoi jäljestystä. Toisella kertaa en jaksanut
odottaa ja kehotin Ronjaa, ja sen jälkeen se taas jatkoi ihan hyvin.
Luulen että mun olis viisainta olla mahdollisimman passiivinen ja
yrittää olla opettamatta Ronjaa kysymään apua. Kontaktinhakuinen koira
kun on, se hakee helposti tukea. Tästä en oikein tiedä miten saisin sen
tajuamaan että jäljellä tehdään itsenäistä työtä - varmaankin
vain harjoittelemalla paljon. Katsotaan mitä käy ja koituuko tuen
hakeminen ongelmaksi! Nyt kun harjoittelu on niin alullaan en ole vielä
lopullisesti sotkenut mitään, yritän olla varovainen etten pahasti
sotkisikaan...
Jäljellä olleesta neljästä makauksesta se merkkasi kaksi nopeasti
pysähtymällä ja painamalla kuonon hetkeksi maahan, toiset kaksi se meni
ohi enkä edes itse tiennyt missä ne olivat. Näihin pitää kiinnittää
jatkossakin huomiota paljon, sillä haluaisin saada Ronjasta huolellisen
makausten suhteen. Kulma oli Ronjan jälkiuran ensimmäinen. Se meni
todella hyvin, kulmalle tullessaan se jäljesti suoraan jäljen päällä
ja kääntyi kuin singeri kulmasta suoraan ja jatkoi matkaa. Näitä
pitää treenata myös ettei tuottaisi jatkossakaan ongelmia. Tästä on
hyvä jatkaa, vaikka kokeisiinkin asti!
MEJÄ-leirillä
Rautavaaralla
Päivä: 14.5.2005
(kauden toinen jälki)
Jäljen ikä: 4 tuntia
Jälkimaasto: Metsä Rautavaaralla, aika kostea, siellä täällä
vielä lunta. Kohtuullisen helppokulkuinen, mutta erittäin riistarikas
metsäalue.
Jäljen pituus, makaukset, kulmat: Pituus n. 200 metriä, yksi
makaus puolessa välissä. Ei kulmia mutta jälki kaartoi ikäänkuin
vähän tyypillisen taippari-laahausjäljen muotoisesti.
Kuvaus jäljeltä: Rautavaaran
MEJÄ-leirillä teimme ensimmäisenä päivänä Ronjalle tuoreen
"herättelyjäljen". Jälki oli lyhyt ja helppo ja se oli
tarkoituskin, idea oli herätellä Ronja jäljestämään. Jälki meni
erittäin hienosti. Teen Ronjalle aina lähdössä samanlaisen
rauhoittavan lähdön ja se tuntuu toimivan, Ronjan on helppo lähteä
jäljelle sen aluksi rauhoituttua lähtömakaukselle.
Itselläni on vaikea hahmottaa Ronjan työtä, koska se on hyvin
ilmavainuinen. Ronja jäljestää nenä pystyssä ja muutaman metrin
jäljen sivussa vähän kaarrellen ja hajuja tarkistellen. Välillä mulla
oli ihan rehellisesti sellainen olo että se vaan lenkkeilee siellä ;)
mutta koska kani löytyi niin kaipa se sitten jäljesti.. ;))
Yhden kerran Ronja pysähtyi miettimään mitä seuraavaksi ja oli vähän
ihmeissään. Sanoin sille "jälki" ja se jatkoi yhdestä
kehotuksesta suoraan jäljelle ja jäljesti loppuun saakka sen enempiä
ihmettelemättä.
Makauksen Ronja merkkasi erittäin hyvin. Itse asiassa tämä oli paras
makuumerkkaus Ronjalla koskaan - se tuli makaukselle suoraan jäljen
sivusta, pysähtyi ja nuuski ja kuopi sen perusteellisesti. Se jopa
maistelikin maata vähän ja tuntui että Ronja tarkasti makauksen tosi
huolellisesti. Makauksen merkittyään se jatkoi hetken jälkeä
suoraviivaisesti ja palasi taas ilmavainuun jäljen sivuun. Kaatona ollut
kani löytyi ja oli mieluinen - jälki oli onnistunut kokemus meille
molemmille!
MEJÄ-leirillä
Rautavaaralla
Päivä: 16.4.2005
(kauden ensimmäinen jälki)
Jäljen ikä: 3 tuntia
Jälkimaasto: Metsä Viikissä, kuiva, helppokulkuinen
kangasmetsä, jonkin verran hakkuupuita ja risuja. Ilma oli lämmin ja
aurinkoinen, ei tuullut.
Jäljen pituus, makaukset, kulmat: Pituus n. 150-200 metriä, yksi
makaus puolessa välissä, ei suoria kulmia mutta jälki kulki metsää
myötäillen ja vähän mutkitellen.
Kuvaus jäljeltä: Teimme kurssikaverini kanssa vuoden
ensimmäiset verijäljet suurella mielenkiinnolla - jännitti muistaako
Ronja ollenkaan mistä on kysymys ja ystäväni koira, vuoden ikäinen
Elmeri, oli kokonaan ensikertalainen. Halusimme aloittaa helposti ja
päätime siksi tehdä vain muutaman tunnin pituisen jäljen. Jäljen alku
meni vähän sähläämiseksi, Ronja sinkoili narun päässä suuntaan jos
toiseenkin, mutta autoin sen alkuun ja sitten jäljestys alkoi jo sujua
paremmin. Ronja jäljesti suurimman osan ajasta erittäin hyvin, se
seurasi jälkeä vähän sen sivussa mutta silti selvästi jäljellä.
Vauhti oli hyvä ja tasainen. Makaukselle tultaessa se huomasi sen, nuuski
vähän ja jatkoi tarmokkaasti matkaa. Kaksi kertaa se sekosi kokonaan
jäljeltä, lähti ihan väärään suuntaan ja oli koko koira ihan
pihalla. Jouduin ohjaamaan sen ne kaksi kertaa takaisin jäljelle, josta
se taas haparoinnin jälkeen lähti uudelleen jäljestämään. Jäljen
pää löytyi loppujen lopuksi hienosti ja kaiken kaikkiaan olin ihan
tyytyväinen Ronjan työskentelyyn.
Elmeri ensikertalainen,
saksanpaimenkoiran ja australianpaimenkoiran energiantäyteinen sekoitus,
teki ensikertalaisena jäljen aivan ilmiömäisen hyvin! :) Oli hieno
seurata noin hyvää ja jälkitarkkaa työtä, sählingistä ei
tietoakaan.. Elmeri todella osasi kanavoida suuren tarmonsa täydellisesti
jäljestämiseen!
