Ronja     Harrastukset     Näyttelyt     Kuvat     Päiväkirja     Linkit     Vieraskirja


Harrastukset - Agility


Epäviralliset agilitykilpailut

PVM JÄRJESTÄJÄ LUOKKA IHANNEAIKA AIKA AIKAVIRHE RATAVIRHE TULOS SIJOITUS

4.8.2005

AGRY Cup

maxi-mölli

50s

39,59

-10,01

HYL

HYL

HYL

8.7.2005 SNJ mölli 60s 23,34 -36,66 10 10 3/16 
21.6.2005 I-HAH maxi-mölli 37s 28,57 -8,43 15 15 1/8 :)


Agilitykilpailut-sivulle

Agilitypäiväkirja syyskausi 2005


Kuulumisia agilitytreeneistä kevät- ja kesäkaudelta 2005

5-6.7.2005 SNJ:n leirin agilitytreenejä
SNJ:n kesäleirillä 2005 Loviisassa pääsimme taas agilityn makuun - osallistuimme koulutuksiin kahtena aamuna ja kivaa oli! Kouluttajinamme toimi kolme agilitykonkaria, Kauppisen Raija, Olkkosen Mari sekä Ronjan veljen Rinssin omistaja Laasasen Hanna. Oli mahtavaa saada näin monenlaisia mielipiteitä ja vinkkejä jatkoa ajatellen! 

Koulutus tapahtui rastityyppisenä molempina päivinä, ja rastit oli jaettu kolmeen teemaan. Yhtenä oli kontaktit, toisena ohjaustreenejä ja kolmantena vaikeita estejä, kuten keppejä yksittäin. Ohjaustreeneissä saimme satikutia taipumuksestani ohjata Ronjaa aina ja iankaikkisesti vasemmalla kädellä. Olemme molemmat, sekä minä että koira, typerästi fakkiutuneet vain tälle vasemmalle puolelle ja oikealta puolelta ohjaaminen on mulle vasenkätiselle aika lailla samanlaista kun sillä kädellä kirjoittaminen. Saimme määräyksen tehdä kaikki treenit myös oikealta puolelta ja toteuttaa sitä myös jatkossa - ja näin aion vakaasti yrittääkin. Tuntuu vaan niin turhauttavalta suorittaa esteet vaikeamman kautta, kun ne menisin toiselta puolelta ohjaten erinomaisesti... :((

Kontaktitreeneissä saimme uusia hyviä vinkkejä hyvän kontaktipinnan kosketukseen. Aion tästä lähtien suorittaa nämä esteet Ronjan kanssa aina niin, että pyydän sitä pysähtymään "seis"-käskyllä jokaisella alastulokontaktilla siten, että sen molemmat etukäpälät ovat maassa. Ronjalla on todennäköisesti sen nopeuden takia vaarana sitten myöhemmin, kun itseluottamusta ja varmuutta on karttunut lisää, oikaista kontaktit. Olisi hienoa osata opettaa ne niin varmoiksi ettei sellaista ongelmaa tulisi eteen - mutta katsotaan miten käy... :)

Todellinen läpimurto tapahtui keppitreeneissä. Ronja ei ole koskaan vielä osannut mennä keppejä ilman todella vahvaa käsiapua. Täällä ensimmäisen kerran näin sen todella hakevan keppejä ja pujottelevan vaistomaisesti oikein! Olin toki vieressä ja annoin apuja, mutta verrattuna aikaisempaan käsiavut olivat pieniä eivätkä itse asiassa ohjanneet koiraa, vaan olivat vain tukena sille. 
Näistä treeneistä oli meille todella paljon hyötyä - kiitos Raija, Mari ja Hanna! Ensi vuonna uudelleen! :) 

Ronja osallistui leirillä myös Noutajien Mölliagilitymestaruustaistoon, siitä enemmän Agilitykilpailut-sivulla.

14.6.2005 Viimeisissä agilitytreeneissä
Huh hei - parin viikon iki-ihanan Kreikan loman jälkeen treeneihin - vähän hukassa oli askeleet mutta ihan kivasti treenit sujuivat silti ;))

Nämä treenit ovat meidän neljännet ja kesäkauden viimeiset - ensi viikolla on I-HAH:n kisat jossa on myös mölliluokka kaikille jatko-1-kurssilaisille eli meille :) hui.

Ratatreeni oli päivän teema - teimme yhden pitkän radan, pidemmän kuin koskaan aiemmin, aluksi pienissä osissa ja tunnin lopuksi vielä kaikki putkeen. Radalla oli ansoja, kuten A-este jonka alta meni putki jne, mutta hyvin selvittiin loppujen lopuksi kun otin Ronjan aina muutaman esteen välein vierelle ja sitten taas jatkettiin :). Radan lopuksi oli pitkä suora hyppyesteitä ja lopuksi pituus - oli hauska nähdä kun Ronja hoksasi että nyt saa mennä kovaa ja kyllä sitä sitten mentiinkin ;)) Tällä kertaa ei ongelmia irtautumisessa. 

Ikuinen ongelma mulla on itsellä "vasenkätisyys" - eli en osaa ohjata Ronjaa kuin ainoastaan vasemmalta puolelta ja toisaalta Ronja hakee vaistomaisesti itsekin vasenta puolta eikä oikein suostu menemään esteille oikealta. Tämä on kuulemma tyypillinen tokokoiran ongelma... Esteiden vasemmalle puolelle kiertäminen vie multa paljon aikaa eikä ole mikään pysyvä ratkaisu, siksipä sitä pitäisikin jaksaa opetella se oikealta ohjaus - vaikka turhauttavaa se on, kun vasemmalta puolelta ohjaten koira toimisi paljon paremmin. Olisi mukava kuulla onko muilla samanlaisia ongelmia ja miten niistä on selvitty? :)

Viikon päästä siis kisat, johon mekin osallistumme mölliluokkaan ja samalla pääsemme myös harjoittelemaan kisoissa töissä olemista jossakin ominaisuudessa ;)   

24.5.2005 Kolmannet I-HAH:n treenit 
Hassulta tuntuu että nyt on takana vasta kolmannet treenit meillä - tuntuu että harrastusta olisi jatkunut tässä ryhmässä jo paljon kauemmin :)
Paljon olen itse oppinut ja Ronjakin varmasti, yhteistyö sujuu ja Ronjassa ei näy mitään näitä hallitsemattoman kuumumisen merkkejä vieläkään, minkä takia jäimme viimeksi tauolle. Eli tästä hyvä jatkaa edelleen! 

Näissä treeneissä teimme kaksi erilaista rataa - teemana valssauksen harjoittelu. Tuntui että kotiläksyistä huolimatta teknisesti askeleet menevät ihan miten sattuu, mutta radalla sain valssaukset välillä jopa ihan onnistumaan! :) Ensimmäisellä radalla oli aita sivuittain, sitten puomi, ja heti puomin jälkeen kolme aitaa. Aidat oli sijoitettu niin että ensimmäinen aita oli suoraan siten että siihen oli helppo mennä puomilta, toinen eri suuntaan ja kolmas taas kuten ensimmäinen. Näin valssaamaan pääsi jokaisen aidan välissä, vaikka yleensä lintsasinkin jonkun valssauksista ja lähetin Ronjan suoraan - se on niin mielettömän nopea että jään välittömästi jälkeen jos alan ollenkaan miettiä... Ronja teki radan hyvin ja otti kontaktit puomin molemmissa päissä (varmistin loppukontaktin namilla). Itse tosin tuntui siltä että ohjailin sitä vähän miten sattuu, huusin vääriä esteitä siinä tohinassa, mutta Ronja jotenkin silti tiesi mitä tehdä ja teki radan yleensä oikein. Tuntuu vaan itse niin käsittämättömän hankalalta juosta ja valssata ja takaaleikata ja samalla antaa yhtäaikaa käsiapuja ja huutaa vielä oikeiden esteiden nimet ja olla itse törmäämättä esteisiin! :-)
No tässä sitä treenaillaan, hiljaa hyvä tulee.. ;)

Toinen rata oli pelkästään hyppyrata. Siinä pääsi myös valssaamaan, aidat oli "neliön" muodossa ja koira ohjattiin aidalle vuoroin sen edestä ja vuoroin takaa. Pikkuhiljaa alkoi sujumaan sekin, mutta lisää harjoitusta kyllä tarvitaan! :) Ronjasta huomaa että se kuumuu heti jos ohjaan sitä virheellisesti ja se tekee jotakin väärin - silloin se saattaa alkaa hyppimään ja kiljumaan, mutta rauhoittuu onneksi nopeasti. Kun taas se tietää tekevänsä oikein ja itse onnistun antamaan oikeat avut niin mitään ongelmia ei ole. Tuntuu vaan että se tarvitsee tiedon seuraavasta esteestä heti kun etutassut koskevat maata edellisen esteen jälkeen - ja siinä sitä onkin tekeminen tuon pikajunan kanssa. Mutta kivaa on! :)

Parit seuraavat treenit jäävät sitten väliin meiltä, kun itse lähden kevään päätteeksi lomalle Kreikkaan :-). Eli näissä merkeissä sitten kesäkuun puolessavälissä jatketaan! 

17.5.2005 Kevään toisissa I-HAH:n treeneissä
Jälleen oli agilitytreeneissä tosi mukavaa - Ronja nauttii lajista niin paljon ja yhdessä pomppiminen on kivaa :-) 
Teimme rimatreenejä, joiden tarkoituksena on saada koira näkemään aidat ja menemään niiden yli. Radassa oli peräkkäin viisi hyppyestettä eri etäisyyksiltä toisistaan, jotkut hyvinkin lähekkäin, ja rimat olivat eri korkeuksilla ja vinksin vonksin. Ronja suoritti hyppyradan hienosti, se tuntui todella katsovan esteitä ja keskittyvän rimojen ylitykseen. Toisena rimatreeninä kävelimme maassa olevien rimojen yli - tarkoitus oli taas saada koira katsomaan rimoja ja astumaan niiden yli. Ronja oli tästä aluksi aika pihalla mutta loikki sitten rimojen yli ihan hianosti :)

Kolmanneksi treenasimme keppejä yksittäisenä esteenä. Ronjalla on kepeissä edelleen vauhtia vaikka muille jakaa, mutta jospa se tästä... Kokeilin tänään peruuttamistekniikkaa niin, että vein namikäden aina joka toisen kepin taakse ja samalla kädellä vedin Ronjan aina itseäni kohti. Tämä onnistui ihan hyvin, ainoa mutta oli vaan se etten osaa peruuttaa Ronjalle tarpeeksi nopeasti... Kokeilin myös etuperin ohjaamista mutta pulmana oli taas se, että itse nyt vaan olen Ronjaa niin paljon hitaampi... Kun en ehdi viemään namikättä ajoissa kepin taakse se oikoo heti. 

Viimeinen harjoitus oli vaikeahko radanpätkä, jossa aluksi rengas, sitten neljä hyppyä rinnakkain (hypyt koira suorittaa joka toisen poispäin ja joka toisen takaisin), putki ja vielä lopuksi kaksi hyppyä. Putki oli sijoitettu aika haasteellisesti niin, että oikeaan päähän päästääkseen piti valssata (tuottaa robleemia ;)). 
Tein rengasta pariin kertaan ihan yksittäisenä esteenä, koska Ronjalla on vielä vaikeuksia hahmottaa maxirengasta. Minirengas menee paremmin, mutta se tulee maxikoosta hyvin mielellään renkaan ali. Otan renkaan toistaiseksi ottamalla Ronjaan renkaan läpi katsekontaktin ja "vedän" sen namikädellä renkaan läpi. Hypyt menivät ihan yllättävän hyvin :) Ronja osasi lukea hyvin rimoja ja tulla niihin aika vinosti. Putkeenkin onnistui valssata pienen sählingin jälkeen, ja lopun kaksi hyppyä olivat helppoja. Rata oli meille aika vaikea, mutta olin tosi tyytyväinen Ronjan suoritukseen - etenkin kun itse menin useampaan kertaan sekaisin ja huutelin Ronjalle mitä sattuu....

Vielä ensi viikolla pääsemme treeneihin, mutta sitten kesäkuun kaksi ensimmäistä kertaa jäävät väliin kun lähden lomailemaan Kreikkaan ;)  

10.5.2005 Ensimmäiset I-HAH:n treenit
Ainon
päivänä :) oli ensimmäiset agilitytreenit tuoreessa agilityryhmässämme, jossa toivon mukaan myös pysytään... ;)) Iloksemme samassa ryhmässä treenaa myös Mari ja Inca, hieno juttu! :)
Näissä treeneissä harjoittelimme aika vaikeitakin juttuja, mutta luulen että ryhmä sopii meidän tasollemme aika kivasti. 
Treenasimme irtautumista, joka oli ensimmäisen esteen taakse helppoa - mutta kun kahden esteen yli piti päästä niin se oli jo vaikeampaa. Tätä ei olla treenattu koskaan aiemmin, mutta luulen että palloa kanssa saisimme homman sujumaan aika kivuttomasti. Nyt kokeilimme namilla mutta Ronja aika mielellään meni esteen ali ja pyrki nameille. 

Toinen harjoitus oli ohjaustreeni, jossa oli kolme aitaa käytännössä vierekkäin. Esteet piti ylittää kaikki samasta suunnasta, eli koira piti "hakea" aina hypyn jälkeen takaisin. Oli tosi haasteellista saada koira jouhevasti takaisin oikealle puolelle ja lisäksi saada se sopivasta kulmasta hyppäämään uudelle esteelle. Reeniä, reeniä...:)

Kolmanneksi otettiin keinu yksittäisesteenä. Ronjalla on keinulle hirmuinen vauhti ja meno päällä - "ei haittaa vaikka rytisee mutta kivaa se on silti" - mentaliteetilla mennään niin että ohjaajaa hirvittää... Irti Ronja ei keinulle pääse vielä pitkään aikaan ennen kuin se saa edes vähän tolkkua menoonsa. Remmissä keinu meni ok, ja Ronja istui nätisti kontakteille. Haluaisin treenata alusta asti kontaktit huolella vaikka vähän liioitellustikin, että niiden kanssa ei tarvitsisi enää pidemmälle mennessä pelata. Ettei tarvitsisi poisopettaa huonoja kontakteja, se kun meille tuntuu olevan aika vaikeaa ainakin tokoseuraamisen ollessa kyseessä...

Viimeisenä treeninä oli radanpätkä, joka oli itseasiassa aika pitkä pätkä meille - kolme aitaa peräkkäin, sitten putki ja heti perään toinen, sitten vielä yksi aita ja lopuksi kepit. Oli vaikea ohjata Ronja putkelta toiselle ja siinä Ronja pomppasikin heti putken päälle .. kulma oli aika vaikea ja mun olisi pitänyt ottaa Ronja paremmin haltuun ja rauhoittaa se ensimmäisen putken jälkeen. Kepit ovat myös meille murheenkryyni, vauhtia on jälleen niin kuin pikajunassa - käden kanssa ohjasin mutta jouduin työntämään Ronjaa. Tuntuu että se seuraa pelkkää kättä niin tiiviisti ettei huomaa koko keppejä - en tiedä miten sen opettaisi oikein? Hyviä vinkkejä ylinopean koiran keppitreenaamiseen otetaan innolla vastaan :))

Oli kaiken kaikkiaan opettavainen ja hauska treenikerta - agility on kivaa ja tästä on hyvä jatkaa! 

4.5.2005 Pääsimme treeniryhmään!
Iloinen uutinen - erittäin nopeaa toimintaa I-HAHilta :) Pääsimme agilityn jatkoalkeisryhmään, joka treenaa tiistaisin klo 19-20. Aivan loistava juttu, ja aikakin sopii meille hienosti... :) 
Nyt suurella innolla treenaamaan jo ensi tiistaina!

3.5.2005 Näytillä I-HAH:n treeneissä
Ronjan agilitykeväässä jälleen isoja muutoksia ja uusia tuulia. Olimme jo ihan varmoja että pääsemme treenaamaan HAUssa, kun ryhmäpaikkakin oli jo valmiina hankittuna - kuitenkaan meitä ei hyväksytty jäseniksi HAUn hallituksen kokouksessa :(
En oikein tiedä mikä loppujen lopuksi kiikasti, kuulemma se ettei HAU muutenkaan ottanut yhtään jäsentä paitsi uudet alkeiskurssilaiset.. Agilityseuroilla pääkaupunkiseudulla on todella tiukka jäsenpolitiikka, kun uusia jäseniä tulisi enemmän kuin mikään seura voi ottaa vastaan.. En tiedä, mutta pettymyshän se vähän oli, kun olin jo erehtynyt luulemaan treenipaikkaa melkein varmaksi. 

Aluksi ajattelin että tässä tämä nyt sitten on, mutta en sittenkään kuitenkaan tahtonut kokonaan luopua tästä harrastuksesta... Laittelin meiliä muihin agilityseuroihin, ja tänä aamuna I-HAHlta soittivat ja pyysivät meidät näytille :)
Menin taas jälleen kerran innoissani tänään vesisateessa iltakahdeksalta näyttämään taitojamme I-HAHn kentälle Kontulaan, joka on itseasiassa erittäinkin hyvän matkan päässä meistä. Näytimme taitojamme erilaisilla yksittäisesteillä, ja lopuksi teimme vielä pientä ratapätkää. Ronja esiintyi ihan taitojensa mukaisesti, saapa nähdä mitä meistä tällä kertaa sanotaan! :) Kivaa oli jälleen.

Koulutusohjaaja lupasi laittaa viestiä vielä tällä viikolla miten käy, nyt jäämme jännityksellä odottamaan, taitaa olla Ronjalta viimeinen mahdollisuus päästä treenaamaan agilityä. Eli peukut ja tassut pystyyn! :))

24.4.2005. Ensimmäiset treenit HAUssa 
Tämänpäiväisen ihan kohtuullisen hyvin menneen AVO-luokan tokokokeen päätteeksi jäimme vielä uudenuutukaisen agilityryhmämme treeneihin. Nämä treenit olivat siis meille ensimmäiset hyvin, hyvin pitkään aikaan - edellisen kerran olimme kunnon treeneissä keväällä 2003. Siispä jännitys oli kova, ja innostus myös! Vielä agilityryhmään pääseminen ei ole ihan varmaa, HAU joko hyväksyy tai jättää hyväksymättä meidät jäseniksi ensi torstain hallituksen kokouksessa. Saimme kuitenkin luvan osallistua näihin treeneihin ;)

Oli hirmuisen kivaa. Ronja muisti kahden vuoden takaisia juttuja todella hyvin ja ohjautui niin kuin pitikin, taitojen ruostumista oli tapahtunut lähinnä remmin toisessa päässä... 
Kouluttajat Kati ja Samu Mäntyniemi olivat rakentaneet monipuolisen treenin, jossa oli neljä eri pienempää osaa. 

Aluksi harjoittelimme lyhyttä muuri-pituus-pussi - sarjaa, joka meni ilman ongelmia vaikka harjoittelimme tässä nimenomaan ohjattavuutta esteille vähän kauempaa. 
Toiseksi menimme puomia itsenäisenä esteenä, koirat kytkettynä, tavoitteena saada lopun kontakti toimimaan. Menetelmänä kouluttajat käyttivät pahvilaattaa puomin alastulokontaktin edessä, josta koira pysähtyy syömään namia ja näin tulee samalla kontakti kuntoon. Ronja oli aluksi ihan pihalla ja juoksi yli, mutta loppujen lopuksi nami voitti ja saatiin tästäkin onnistunut harjoitus!
Kolmanneksi oli vuorossa kepit ihan erilaisella tyylillä kuin olemme koskaan aiemmin näitä treenanneet, käsiapuja ei käytetty vaan kepeistä muodostettiin kuja, jota pitkin koiran on helppo aluksi kulkea. Ronja jälleen aluksi ihan kuutamolla mutta tajusi nopeasti jutun juonen, varsinkin kun levensimme kujaa niin että Ronja pääsi tulemaan kutakuinkin suoraa linjaa kujan päähän. Kujan päässä avustaja odotti namin kanssa. 
Viimeinen harjoitus oli pahin. Kaksi aitaa vierekkäin lähellä toisiaan, tarkoitus oli saada koira ohjattua ensimmäisen hypyn jälkeen aitojen välistä takaisin lähtöpuolelle ja sieltä uuteen hyppyyn aika tiukassa kulmassa. Harjoitus oli erittäin hyvä ohjaustreeni, tässä piti pitää todellakin ajatus mukana kaikissa käännöksissä, kun ohjaava käsi vaihtui useaan kertaan. Tätä tahkottiin aika huolella ja molemmin puolin, ja onnistuneita suorituksiakin onneksi saatiin, vaikka välillä meinasi olla jalat solmussa ja koira ihan missä sattuu..

Tästä olisi erittäin hyvä jatkaa, toivottavasti saamme jäsenyyden takaisin! Luulen että pahimmat höyryämiset ovat Ronjalla muuttuneet ja karisseet iän mukana vähän hallittavimmiksi, tai ainakin toivon :) Torstaina olisi ensimmäiset kesäkauden treenit, saapa nähdä päästäänkö mukaan vai ei...

Kevät 2005  -  Uusi alku Ronjan agilityuralle?

Olen tässä kuluneen vuoden-kahden aikana kovasti harmitellut sitä, että treenitauko venähti tosi pitkäksi erilaisista syistä - oli kaikenlaisia mahdollisia esteitä ylioppilaskirjoituksista opiskelupaikan saamiseen jne jne... Nyt HAUlaisten kurssikavereideni innoittamana olen yritellyt uudelleen virittää jäsenyyttäni ja mahdollista ryhmäpaikkaa - koska tämä on laji jota en missään tapauksessa tahtoisi jättää kokonaan väliin! 

Pikkuhiljaa kyselyni ovat tuottaneet tuloksia ja kävimme 17.4. näytillä HAUn A-MAXIT - ryhmässä, jossa treenaavat alkeiskurssin käyneet koirakot. Kouluttajien mielestä sopisimme ryhmään hyvin, mikä oli iso helpotus ja askel eteenpäin.. :)) Nyt on edessä jäsenanomuksen uudelleen täyttäminen, ja jos HAU meidät hyväksyy uudelleen jäseneksi, pääsisimme ehkä vihdoinkin aloittamaan treenit uudelleen! 

Saapa nähdä mitä tässä käy, ei kun peukut pystyyn vaan :)) Agility on pääkaupunkiseudulla niin suosittu laji, että ryhmäpaikan saaminen saattaa olla hyvinkin vaikeaa. Nyt jos hyvin käy se saattaisi olla meille mahdollista, itselläni into ja mielenkiinto olisi iso ja Ronjalla näemmä jo tämänpäiväisenkin perusteella vielä isompi :) 

Agilitykevättä 2003

Pääsimme treenaamaan HAU:n hienoon, uudenuutukaiseen halliin helmikuun ensimmäisestä päivästä alkaen. A-ryhmämme sai sunnuntai-illan vuoron klo 19-20, seitsemän koiran ja kahden (!) ohjaajan kokoonpanolla. Menin näihin ensimmäisiin reeneihin vähän hienoksen epävarmana, kun edellisestä kerrasta oli kulunut niin kauan - ja kun syksyn edistyminen ei ollut niin huippuluokkaa...

Mutta nyt yllätysten Ronja oli taas kuin toinen koira - ei karannut yhtäkään kertaa paikallaolosta, ei päästänyt ääntäkään, vaikka tärisikin riemua kuonostä hännänpäähän! Se todella keskittyi, meni kepitkin ja renkaan ihan eri volyymilla kuin koskaan ennen. Se oli tosiaan mukavaa nähtävää ja olin iloisen yllättynyt. Tietenkin paikka oli taas uusi ja aikaa edellisestä kerrasta oli kulunut, varmasti se alkaa jossakin vaiheessa taas kuumua uudelleen... (KOP, KOP...) Mutta nyt jäi tosi positiivinen mieli ensimmäisistä treeneistä sekä koiralle että emännälle, joka oli jo hetken ollut vähän toivottomalla mielellä agilitytollerinsa kanssa...:) Nyt kevään tullen jatkamme treeneissä käyntiä, saapas nähdä mitä tapahtuu ja jatkaako Ronja syksyistä meininkiä ja jos jatkaa niin milloin...

Mutta agility on kivaa - Ronja sitä rakastaa niin että kuono väpättää, intoa vaan tuntuu joskus olevan vähän niin kuin muille jakaa ja se näkyy sitten stressioireina. Asiaa ei auta edes tuntikausien lenkit, uiminen eikä mitkään väsytysyritykset - sillä varaparisto otetaan aina käyttöön kun nähdään niitä iki-ihania Esteitä, joista A-este ja putki ovat ehdottomina ykkösinä.


Ronjan agilityharrastuksen alkuvaiheita

Ronjan ollessa kolmikuinen törmäsimme sattumalta tollerinomistaja-agilityaktiivipariskuntaan, Henriksenin Jukkaan ja Kristiinaan. He saivat innostumaan tästä lajista ja auttoivat meitä paljon, kun itse aivan pihalla yritin soitella eri seuroihin. Kävimme katsomassa Helsingin Agilityurheilijoiden jokakesäistä HAU Openia, epävirallisia kisoja pari kertaa viikossa. Pidin heti tunnelmasta ja kentällä vallitsevasta rennosta ja iloisesta fiiliksestä ja innosta puhkuen jäimme odottelemaan kevään 2002 alkeiskurssia.

Alkeiskurssimme sisälsi periaatteessa 8 harjoituskertaa, joiden lisäksi teoriaillan, kisoihin tutustumista, leikkimieliset kisat ja tottelevaisuustreenejä. Kurssin vajaa parikymmentä koirakkoa oli jaettu neljälle kouluttajalle, joten pitkiä odottelujaksoja ei tullut koskaan. Kurssi oli tehokas ja opimme paljon, Ronja oppi rakastamaan lajia ja minutkin se taisi viedä mennessään... ;)

Kesän HAU pitää koulutustaukoa, mutta elokuussa jatkamme varmasti agilityn parissa. Tavoitteena lähinnä oppia esteet, ohjaus, kehittää kontaktia ja yhteistyötä ja pitää hauskaa. Ehkä joskus sitten kisoihinkin...

Syksyn tullen jatkoimme tietenkin innolla agilityä, mutta vähitellen Ronjassa alkoi esiintyä selkeitä ylikuumenemisen ja stressin merkkejä. Se läähätti, vinkui, kiljui, ei pysynyt paikalla, ei pystynyt keskittymään ja purki tarmoaan hyppimällä hirmu loikkia minua vasten. Jos olin itse tosi nopea ja oli hyvä päivä, se näytti taitonsa ja oli nopea ja varma. Mutta yhdenkin sekaannuksen tai erehdyksen jälkeen se kuumeni aivan yli. Kokeilimme keinoja jos toisiakin, mutta turhauduin itsekin kun Ronja ei jotenkin kyennyt edes näkemään esteitä saati sitten suorittamaan niistä vaikeimpia. Jäimme suosiolla jo lokakuussa talvitauolle ja päätimme kevään tullen katsoa mitä tapahtuisi...

Kuvat ovat alkeiskurssin leikkimielisistä päätöskisoista HAU:n kentältä Malminkartanosta kesäkuussa 2002.


Harrastukset-valikkoon

 

  Takaisin
Etusivulle

Sivua päivitetty 2.8.2005